EXTENDING

Taas on viikot menny ihan hullun nopeeta, en usko. Mutta aika lentää kun on hauskaa, eiks se niin mee? Vaikka kuinka tästä työstä ja elämästä tuntuu löytyvän valituksen aihetta enemmän kun tarpeeks ja sallittua ties millon ja missäkin, niin no, let's face it - aika huippuuhan täällä on eikä pareis valittaa ollenkaan. Vaikka tää työ ei nyt ihan mistään glamourimmasta päästä ja palkallisesti missään top-lukemissa kiidä, niin onhan tää silti hienoa täällä olla. Ennenkin oon tainnut mainita, miten aikaa täällä ja no ylipäätään täällä oloa sais vähän arvostaa enemmän. Kyllä tästä maasta ja DC:stä on tullu toinen koti mulle ilman mitään epäilyksiä.♥

Niinpä tästä onkin hyvä jatkaa julkistamaan lopullinen päätös jatkamisesta täällä. Oon tienny tämän jo kuukauden päivät, mutta nyt ehin sen tännekin tulla paljastamaan. Helpointahan oli ylipäätään tehä päätös extendauksesta, että voittaako USA vai koittaako not so missed suomielämä helmikuussa. Olin alunpitäen tosi varma että extendaus tulee koittamaan koska 1) helmikuu niin huono aika tulla kotiin opiskelujen ja töiden kannalta 2) tuntuu, että on vielä niin paljon nähtävää, koettavaa ja opittavaa täällä (kyllä, vuosi ei ookaan nyt ihan niin pitkä aika mitä vois kuvitella..) 3) kuka 10v. päästä harmittelee että voi kamalaa kun tuli vietettyä vähän pidemmän aikaa siellä muilla mailla. Joten päätös 9kk lisäajasta mun jenkkielämään napsahti ja kolahti aika sopivasti. Pohdin vähän 6kk vs. 9kk (ei todellakaan toista vuotta koska joku raja ja bad timing), mutta hdn loistavan pointin kautta päätin että no miks ei sitten 9kk, kerta periaattessa viisumistahan tuossa on enimmäkseen kyse. Jos alkaa elämä tuntumaan ylitsepääsemättömältä jossain 6-9kk välillä, eihän se ole kun lentolipusta enää kyse.

Viimeinen niitti ja ehottomasti vaikein oli päättää missä nämä tulevat 9 lisäkuukautta sitten viettäis. Kova oli pohdinta, ees sun taas meni mieli päivittäin, ylämäkeä ja alamäkeä päätöksestä, mutta lopulta tulin tulokseen että tänne ja tähän perheeseen mä jään. Ehdin jo hdlle sanoa, että asia taitaa olla nyt niin että mieli haikaa näkemään vähän muuta osaa ( lue länsirannikkoa) jenkeistä. Vaikka tää perhe on tullu ihan kakkosperheeks mulle, tuntuu vaan paikallaan junnaamiselta että tänne oisin jääny. Mutta hd taitavasti kääntikin kortit siinä vaiheessa ihan ympäri, ja teki ilmotuksen että hekin ovat muuttamassa. Tarkkaa aikaa ja paikkaa ei vielä voi tietää, mutta semmonen on näköpiirissä, muutto pitäis tapahtua viimestään mun jatkovuotena, toivotaan nyt että mahollisimman pian sitten. Vaihtoehot on Boston, San Fransico (!!♥!! sormet ja varpaat ristiin), Nashville tai Charlottesville (sormet ja varpaat ristiin et ei tänne hahaha). Tämä kaikki veti mun päätöksen takasin lähtöruutuun ja eikun rakentamaan taas uutta kuvaa kaikesta. Lopulta tuntu, että enköhän mä tänne jää. Pääsee muuttamaan ja näkemään ja kokemaan kuitenkin uutta, ilman perheen vaihtamisen riskiä. Uus asuinpaikka tulee päätymään ihan hdn bisnesten mukaan, sillä hän on perustamassa kaverinsa kanssa instituuttia johonkin kaupungeissa olevista huippuyliopistoista. Joten luultavasti pääsen myös näkemään vähän lisää college-elämää täällä sen mukana. Hdlle Texasin reissun jälkeen päätösen kerrottua en oo kaveria niin ilosena nähny pitkilleen. Kyllä huomas että putos taakka harteilta haha. Monesti oon senkin jälkeen kuullu miten ilonen se on, että päätin heidän kanssa jäädä, kyllähän se sydäntä lämmittää.

Reilu kymmenisen päivää sitten oli mun 9kk päivä täällä, eli vielä noin vuoden verran tällä mantereella tulee elämä jatkumaan (=armonaikaa mietiskellä mihin päin sitä elämässä jatkaa kun Suomeen takasin lennän). Koti-ikävää ei oo myöskään vieläkään näkyny eikä kuulunu koko 9kk aikana. Monet sanoo miten on ite vaikeempi huomata miten sitä täällä kasvaa, mutta kyllä sitä ite on vähän alkanu ymmärtää itteäänkin täällä paremmin. Huomaa erilaisia merkityksiä asioihin, tai miten jostain jutusta ei kannatakaan tehdä niin isoa ongelmaa itselleen. Ja vaikka oon ennenkin sanonu miten on ollut elämän paras päätös tänne lähteä, en voi sitä edellenkään kiistää. Matka jatkukoon, innolla odottaen tulevaa ja uusia tuulia!:)

Tänään ja puolet huomisesta mulla onkin ihanasti vapaata kun hostit lähti yheks yöks Pennsylvaniaan. Thansgiving hulinat onki jo aika hyvin päällä myöskin, tostainahan sekin koittaa ja perjantaina sitten se kuuluisa black friday. Vielä en aikataulusta tiedä, joten saa nähä oonko kotona lasten kanssa vai muiden mukana sotimassa kyynärpäiden kera kaupoissa. Karjalanpiirakoita lupasin leipoo Thanksgiving pöytään ja tänään onkin tuskahien kera kierretty kauppoja ettimässä ruisjauhoja sun muita. Katotaan miten meille Neean kanssa käy kun niitä päästään taituroimaan haha, wish us luck!