WHITE HOUSE CALLING

Viime kuun LCC meetingin jälleen missattua mennään tällä hetkellä vähän riskirajoilla, sillä yhteensä kahen missatun tapaamisen jälkeen on pakko raahata ittensä tuleviin karkeloihin keinolla millä hyvänsä, tai jotain, kuka tietää mitä, tapahtuu (jos tapahtuu haha). Mutta onneks tän kuun meeting olikin oikeesti musta tosi hauska ja kiinnostava juttu- nimittäin WHITE HOUSE tour! Innolla ootin että oisin päässy ylävitoset Obamalle heittämään mutta no eihän se tietenkään ihan niin menny. Vai menikö ollenkaan..

Vaikka vasta edellisen viikon tiistaina saatiin tietää että meidät on valkoseen taloon hyväksytty ja kutsuttu, onnistuttiin onneks hdn kanssa sumplimaan mun työt niin, että tourille pääsin osallistumaan. Aika oli nimittäin viime viikon tiistaiaamuna klo 7.30 ja paikalla jonossa oli oltava 7.15, jolloin yleensä ollaan hoputtamassa lapsia vaihtamaan vaatteita/pesemään hampaita, jotta ehittäisiin kouluun aikataulussa. Ninni tuli meille jo edellisenä iltana yöksi, että päästiin aamulla ajamaan suoraan metrolle ilman suurempia koukkauksia hänen talonsa kautta.

Tiistaina herätyskello soi siis 5.30 ja silmät ristissä molemmat selvittiin ulos talosta melkein jopa aikataulussa vähän kuuden jälkeen. Eikun vaan hyppäys metroon ja DC:tä kohti. Kahvin tarve oli enemmän kun suuri, joten kiidettäessä White housea kohti käytiin nappaamassa mäkkärin pahanmakuset kahvilitkut käteen. Talolle päästessä just ajallaan 7.15 (kyllä, vaikka Alexandria onkin periaatteessa joen toisella puolella dc:tä, saa sinne mennessä varata naurettavan paljon aikaa..) molemmat yllätyttiin, kun jonossa olikin vähän enemmän porukkaa kun vaan meijän international joukkio, jonoon oli kerääntyny melkein korttelin verran porukkaa. Jonotettuamme jonkun aikaa päästiin viimein ID:n kattomispisteelle, jossa agentit meille sano, että laukkuja ei sisälle sallita. Ja eikös vaan minulla kelläs muullakaan ollut laukku mukana, tosi pieni semmonen kylläkin mutta ei paljoo auttanu. Toisaalta naurettavaa tuossa oli, että suurimman osan laukut oli samankokosia mun kukkaron kanssa, eikä niitäkään saanu sisälle viedä. Mikä ero? Mutta no, saatiin huomata että nää kaverit ei pahemmin pelleilly turvallisuusjuttujen kanssa. Sisällekinhän pääsi vaan, jos oma nimi oli listalla, jonka meidän LCC oli aiemmin meidän kaiken maailman tietojen kanssa talolle lähettänyt.

No, tarina jatkukoon. Erään au pairin host äiti oli kanssa aikeissa talolla käydä, mutta laukun kanssa hän ei sisälle päässykkään, joten long story short- lähettiin siis viemään muutaman muun tytön kanssa viemään laukkuja hänen työpaikalle vartin kävelymatkan päähän säilöön kierroksen ajaksi. Onneks oli tosi mukava ja pelastava hm siellä haha. No heitettyämme laukut eikun takasin eka jonoon, josta päästiin vihdoin about tunnin myöhemmin takasin IDn tarkastuspisteelle, jossa agentti toteaa, että nimi on kirjotettu tänne väärin.. Ylläri, thanks Olivia. No eikun vaan seuraavaan jonoon (onneks minisemmoseen), jossa oli yks kaveri selvittelemässä tämmösiä juttuja ja korjas mun nimeen yhen t:n lisää. 10 minuutin jälkeen talon jostain sisäpiiriltä nimen korjaus hyväksyttiin ja siitä taas uuteen jonoon, jossa katottiin ID toiseen kertaan..? Kello koitti siinä vaiheessa jo lähemmäs yheksää, ja agentin piti yks kerrallaan meidän nimet tavuttaa sisälle, että oltiin 7.30 ryhmässä, eikä 9. Seuraava jono koittikin turvatarkastuksiin, jotka onneks meni vähän nopeemmin. Ensiksi jono eteni rakennukseen, jossa yks kerrallaan käytiin kulman takana seisomassa puhalluksessa parin sekunnin ajan ennen läpivalaisujuttuja. Mietittiin vaan että mikä ihme juttu se oli, kunnes yks takana tuleva kaveri kuulutti perheelleen miten fiksu idea laittaa koirat haistamaan onko mitään epätavallista meneillään. Noh viimein läpivalaisujutuista läpi päästessä päästiin vielä ulos sateeseen kävelemään polkua, joka viimein saatto meidät talolle. Naurettiin vaan, että ompa vaikeeta päästä sisälle kun 1.5-2h myöhemmin vasta ite talossa oltiin. Mutta oltiimpahan ainakin ite myös turvassa siellä muiden mukana, vaikkei laukuissa tai mahassa ois pommeja ollu muutenkaan.

Kaikesta häslingistä huolimatta oli upeaa nähdä taloa sisältä, vaikka tuntukin että loppujen lopuks mitä me nähtiin oli tosi vähän! Kierroksesta tuli ihan museo mieleen, kun kaikki oli aidattu ja polku oli mitä kulkea, eikä mihinkään saanu koskea. Itse en ole esim. White house down leffaa nähny, mutta Neea kyllä valotti mua kuvia katellessaan, että samalta näyttää. Sisustus oli tosi hienoa ja kaunista, enkä oikein tienny lopuks mitä pitäs aatella, kun ei nyt ihan hirveitä ennakko-odotuksia ennen sinne menoa ollutkaan. Eikä oikein tiennykään mitä odottaa. Luulin ainakin, että huoneet olis ollu vähän isompia enkä aatellu yhtään että kierros ois ollut noin lyhyt ja museotyyppinen. Mutta kaikenkaikkiaan siistiä nähä mimmosta oli vaikkei Obamaa vastaan kävellykään haha ja voipahan nyt sanoa, että on talossa käyny. Vielä lopuksi ulos kävellessä nähtiin vartija ulkopuolella, jolla oli melkonen tykkiase eessä.. these guys are not messing around. Mutta olihan ne tosi mukavia, jonottaessa sisälle yks agentti vaan repes kun ruotsalainen Stina vaan ihmetteli miks niitä kutsutaan secret service agentti-ihmisiks, kun eihän se kovin secret enää oo kun paidassa lukee isolla secret service.. Kukin tyylillään.

Kaikenkaikkiaan oli todellakin kaiken arvosta käydä tsekkaamassa mimmonen talo onkaan oikein kyseessä, vaikka kierros tuntukin tosi lyhyelle. Muistan kyllä vieläkin, kun eka kerran talon ulkoa päin näin, niin luulin että se olis ollu kooltaan isompi. Mutta lopulta aikamme ihmeteltyämme ja epäonnistuneita salakuvia vartijasta ottaen suunnattiin takasin hakemaan laukkuja meidät pelastaneen hm:n työpaikalta ja takasin Alexandriaan päin, koska työthän koitti myöhemmin päivällä, Ninnillä jo muutaman tunnin aiemmin kun mulla. Koko viime viikko muutenkin meni yllättävän nopeasti, mutta parempihan se niin päin!

Ja loppuun vielä tämän illan fiilikset tiivistettynä - TGIF tomorrow. Viikonlopun plääninä toimiikin ainakin lauantaiaamun museokurssi DC:ssä (viimenen sellainen!), toivotaan nyt että säästytään suuremmilta terrorihyökkäyksiltä mitä tänne nyt oli uhattu. Hd ja Corinnan hm (joka työskelee white housessa) sano kyllä, että ei kannata olla ollenkaan huolissaan. Viime perjantain iltatyöt menikin Neean kanssa uutisia katellen kun kauhisteltiin mitä siellä tapahtuu. Ihan hullua mihin ihminen kykenee, all the best and prayers for paris.♥