NOT SO BAD AT ALL

Ekasta kokonaisesta ihan independent työviikosta selvitty! Mua vähän pelotti että miten lapset reagoi kun L lähtee viettämään travel monthia ja ne jää kokonaan mun vastuulle, mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Tottakai niillä on sitä ikävä, mutta ne ei kuitenkaan näytä/pura sitä hirveen voimakkaasti. L siis lähti tiistaina kohti länsirannikkoa ja Hawaiia (miten tuo pitäs kirjottaa?) ja oi että sen matkasuunnitelma oli aika täydellisyyttä. Mutta siis, oikeestaan tuntu helpommalta olla töissä ilman L:ää, kun lapset ties tasan tarkkaan ketä niiden pitäs totella ja kuka on niistä vastuussa. Oli selkeetä kenen luvalla saa mitäkin tehdä ym. Itelläkin oli ehkä vähän varmempi olo kaikesta, kun sai tehä jutut omalla tavalla. Ekana päivänä koulusta haettaessa kidit oli vähän allapäin L:n lähöstä, mutta iltaa kohden hymy onneks leveni. Muksut on kyllä aivan ihania, kiitokset vanhemmille että ne on kasvatettu niin hyvin haha. Yleensä ottaen selvitään ilman sen suurempia valituksia päivän suurista haasteista. Etenkin E on aivan uskomaton, en oo nähny ennen miten toinen voi olla tuossa iässä niin kiltti ja ajattelevainen, L sit temppuileekin molempien eestä. Mua alkuviikkoina piinannu väsymys alkaa kanssa olla ohi, varmaan otti vähän haastetta kun oli kokonaan eri kieli ja koko ajan piti yrittää keskittyä ja kääntää. Pääsin myös alkuviikosta muuttamaan mun huoneeseen kun sitä ennen majailin vierashuoneessa entisen au pairin L:n ollessa täällä. Huippua, sillä sain oman kylppärin- sitä on ootettu. Enää ei tarvii varoo astuuko E:n projektien tai liitujen päälle.

Maanantaina käytiin koko perheen voimin syömässä Cheesecake Factory:ssä DC:ssä, viimesen kerran enne ku L nous koneeseen aikasin ti aamuna. Ai että oli aika täydellistä. Harmi vaan ettei tullu otettua yhtään kuvaa sieltä. Ruokalista näytti enemmänkin kirjalta, arvatkaan vaan oliko vaikeeta valita mitä ottas kun vähän suppeemmillakin listoilla tulee aina valinnanvaikeutta. Annoskoot oli kyllä ihan järkyttäviä, mukaan lähettiin kokonaisen kassin kanssa ruokaa ja oon tässä viikon mittaan syöny vaan sitä yhtä annosta jonka hm otti:D Juustokakut oli kyllä parhautta ja ihan taivaallisia, nekin ihan hirmu isoja ja aika makeita. Otettiin jälkkäriks 2 palaa meijän perheelle (=4 aikuiselle ja 2 lapselle) ja neki riitti oikein hyvin. Mutta tykkäsin paikasta tosi kovasti ja varmasti tullaan näkemään monta kertaa vielä tämän vuoden aikana. Ja näin eka kertaa vähän DC:tä!

Keskiviikko oli taas kaikkien auppareiden onnenpäivä- snowday. Aamulla herätessä ja ikkunasta ulos kattoessa oli aika selvää että nyt ei ees delayed school auta asiaa mitenkään. Viime viikolla hm tilas pulkan lapsille, niin onneks päästiin sitä sitten kokeilemaan. Lapset oli kyllä ihan innoissaan, kun pulkka edellisenä päivänä ovelle ilmesty.

Haha vaikuttaa aika masistelulle kun katto ekan kerran ikkunasta ulos mut kiva snowday oli // Parasta aamiaista ku hm teki semmosta puuroo kun sillä oli aikaa, nami!

Viime viikolla hm paljasti aika kivan yllärin- Texas kutsuu kahen viikon päästä!! Mennään sinne vajaa viikoks, kun hd on sieltä kotoisin. Muksut on kanssa tosi innoissaan, sillä ne ei oo siellä ikinä päässy käymään siellä pienen elämänsä aikana. Ootan kyllä niin kovasti, se on yks paikoista joissa halusin päästä käymään tän vuoden aikana! Ihanaa päästä lämpimään (vois kyllä eka kattoo säätiedotteen tietty) täältä kylmyyden keskeltä. Wooop!

Tää viikonloppu kuluu aika pitkälle kauppoja kierrellessä.. Lupasin viiä huomenna yhen aika vasta tulleen saksalaisen malliin ja tänään käytiin taas vaihteeks outleteilla mun training school huonekaverin A:n kanssa, joka niin kovasti sinne halus haha. Bye bye money!

FIRST WEEKS

On tää ollu kyllä melkone muutos, vaikkakin hauska kyllä! Luojan kiitos L (nykynen/entinen) au pair on ollu täällä mun kaverina täällä tän ekan viikon. Katotaan miten mun käy kun L lähtee tiistaina. Tän viikon alussa maanantaina tuli just "lumimyrsky", joka ei kuitenkaan ollu iha niin raju mitä luultiin. Mutta siis suomennettuna tuo tarkotti enemmänki lumisadetta. Lunta sato ehkä jonku 10cm, korkeintaan 15cm illan ja yön aikana. Jenkkimeiningin tuntien ei muuta ku koulut ja governmentit kiinni. Onhan se ymmärrettävää että ihmiset ei oo tämmöseen tottunu, mutta kyllähän se silti naurattaa ja tuntuu vähän tyhmältä. Training schoolilla oli kanssa tosi paljon porukkaa jotka ei ollu ikinä nähny lunta tai kokenu niin kylmää ilmaa. Oli niin hauska kattoa kun toiset hyppii ihan innoissaan lumessa tai on kauhuissaan kylmästä. Toinen (ja ainut) suomalainen au pair jonka tiiän tästä ihan läheltä (joka muuten asuu 4min päästä tästä what?!) sano, että saa varautua kaikkeen ihan jo pikkupakkasella ja sentin lumikerroksellakin.
       Kaikki oli kyllä ihan innoissaan lumesta, varsinkin lapset! Tiistaina siis snowday=vapaapäivä koulusta ja pääsee vielä leikkimään lumella, mikäs siinä. Tehtiin L:n ja lapsien kanssa lumiukko Bob/Olaf ja oltiin lumisotaa ym. Nyt oli kuulema eka kerta tänä talvena ku tänne saatiin näin paljon lunta ja lämpötilatki on ollu pahempia ku Suomessa.. Just my luck. Aattelin enne tänne tuloa et kivaa päästä vähän lämpösempään. Ja mä vielä mietin otanko paksua talvitakkia ollenkaan..hups. Snowdayn jälkeisenä päivänä (ke) koulut oli delayed, eli alko pari tuntia myöhemmin ku normaalisti. Snowdayt on kivaa lapsille, huonompia mulle. Tällä viikolla oli siis aivan normaalia koulua vaan to , joten en siis päässy siis näkemään ihan kunnolla sitä normaalia rutiinia vaan enemmän myös sitä kotona riehumista. Torstaina saatiin taas vähän lisää lunta ja pe koulut taas delayed. Mutta parempi että ees vähän koulua, en vaan oikein ymmärrä tuota ideaa että koulut alkaa pari tuntia myöhemmin, mitä se vaikuttaa jos kouluun pitää raahautua anyway? Noo en halua valittaa, jotkut au pairit ei edes saa mahollisuutta olla edellisen aupparin kanssa samaan aikaan töissä ja nähä miten kaikki toimii!

Snow everywhere.. On muute niin idyllisen näköne tää lähinaapurusto! I like.

Jotain juttuja, mitkä on pistäny silmään ekojen päivien/viikkojen aikana on ainaki se, että amerikkalaiset tykkää olla amerikkalaisia ja on ylpeitä siitä. On enemmänki sääntö kun poikkeus, että jos jossain liehuu joku lippu tai pari, on se tai ainakin toinen lipuista sini-valko-punanen tähtiraitalippu. Toinen juttu on,  että kaikkialla on enemmän valikoimaa ja pakkauskoot on isompia ja hinnat halvempia Euroopan hintoihin verrattuna. Meetpä mitä tahansa ettimään, aina löytyy erilaisuutta laidasta laitaan ja koot saattaa olla ainaki 2x isompia kun kotona. Muropakettiin voi mahtua 3 pussia muroja perinteisen yhen sijasta, maitopurkkia saa kantaa enemmänkin ku pikkuvauvaa ja esim. eos huulirasvan sai jollain 3 dollarilla, kun suomessa siihen saa sijottaa 10 setelin. Telkkarikanavia on miljoona ja mainoksia ihan hulluna, riippuu kuitenki vissii vähän mitä kattoo. Joku ohjelma mitä katottiin, kesti jonku 40-60min ilman mainoksia, mutta mainosten kanssa 2h?! Netflix siis kunniaan!
        Tiet on kanssa tosi isoja, mitä mä oon nähny niin parhaillaan 6 kaistaa ja liittymät näyttää välillä ihan hulluille, siltoja ympäriinsä joka suuntaan. Tällä viikolla käytiin hakemassa mulle esitteet ja infot Virginian ajokortin hankintaa varten vaikka eipä sillä mikään kiire vielä ookaan.. Ei kun vaan sinne mukaan sekottamaan pakkaa. Pitää tässä ruveta ajamaan enemmän (pakko siis ens viikolla kylläkin), että oppii kulkemaan näiden hullujen mukana. Saa nähä millasta se on ku ite pääsee ajamaan enemmän- onko se niin kreisiä mitä nää sanoo. Eilen ku oltiin paluumatkalla ajamassa takasin mallilta ja oli vähä huonompi keli (ainaki tälle kansalle), lumisadetta ja loskaa, jotkut ajo parhaillaan highwaylla 30km/h. Welcome to America! L löyti yks päivä hyvän kuvan kuulema kuvaamaan tätä liikennettä, mutta en löytäny ihan samaa joten pakko tyytyä tähän jossa on kuitenki sama idea:

Yks on kanssa RUOKA. Onneks mun hostit syö aikalailla terveellistä ite tekemää kotiruokaa, mistä oon tosi kiitollinen! Jos oisin lapsi ja muuttanu tänne jossain vaiheessa suomesta, oisin ollu taivaassa. Nää lapset syö lounaaks ja välipalaks tyylii sitä mitä ite sain jälkkäriks. Lounaaks tarjolla esim. leipä, jossa pähkinävoita ja hilloo tai hunajaa+pari muuta juttua. Välipalaks semmone kakkujuttu jossa sisällä jotain kermavaahtoo ja jotain mini-/pikkukeksejä. Aamupalaks ollu pari kertaa vohvelia tai muffinsseja. Mitä? Ihan hullua. Kerran maistoin pop tart:ia, eli semmosta leipää tai jotain, missä on sisällä hilloo, ja eikun paahtimeen. Oli niin makeeta että tuli paha olo:D Noh onneks ei mun tarvii mennä ihan samaa rataa noiden muksujen kanssa, eikä ne nyt ihan noilla onneks pelkästään elä kuitenkaan. Oon myös huomannu että tosi monissa tuotteissa on aina olemassa diet-versio, haha ihan ku se tekis tuotteesta yhtään sen parempaa syyä joka pv. Mutta on kyllä melko erilainen ruokakulttuuri, sen voin sanoa. En kyllä ihmettele ollenkaan miten täältä saattaa löytyä vähän lihavampaakin porukkaa. Onneks kaupasta saa ihan terveellisiäkin juttuja, vaikka jäätelö onki puolet halvempaa ku kotona. Kokkaus (jos sitä siks voi sanoo) on kanssa kyllä välillä ihan omalla tasollaan. Pari päivää sitten päätin leipoo keksejä L:n kanssa ja tämä antaaki käteen jääkaapista valmistaikinan jossa on vielä valmiiks viipaloidut palat. Ne vaan pellille ja pelti uuniin. Kovin isoja älykkyysosamääriä ei siis välttämättä tarvita, vaikeinta koko hommassa oli ehkä ottaa keksit pois uunista oikeeseen aikaan.

Lasten ruokavaliota parhaimmillaan. Aamupalaks muroja jättilaatikoista // maapähkinävoita leivälle // välipalaks pop tartseja // snackiks ja lounaalle lisänä tämmösiä minikeksejä

Eilen ja tänään käytiin kattelemassa vähän outlet malleja sun muita- gotta love it. Saa nähä miten mulle käy täällä kun saa kaikkee paljon halvemmalla. Mutta pikkuhiljaa tästä alkaa asettumaan tähän taloon, perheeseen ja tapoihin paremmin. En silti malta oottaa, että opin kaikki jutut/totun kaikkeen, ympäristö mukaan lukien ja saan elämän kunnolla "haltuun" täällä. Ihan hyvälle kaikki näyttää! Mutta nyt ruetaan ihailemaan mekkoja ja jännittämään kuka putsaa pöydän Oscareissa.

TULIAISET

Tuliaisista en ookaa vielä puhunu mitään, ihan siitä syystä etten halunnu että hostit näkee mitä "kalleuksia" olin niille sieltä Suomen maalta tuomassa mukanani. Loppujen lopuksi löysin kourasta kaikkia perinteiseisiä ja aika itsestäänselviäkin jenkki-au pair-tuomisia, mutta mikäs siinä kun kerta suomalaista haetaan! Näistähän nyt ei varsinaisesti kannata mitään stressiä ottaa, vaikka tottakai ite ainakin halusin mahd. kivoja juttuja heille tuoda. Mietin ostellessa että miten paljon lopulta kehtaan rahaa kuluttaa kun olin vähän erilaisia tarinoita kuullu, miten turhaa se olis. Selvisin kuitenkin ihan kohtuuhintasesti.

Lapsille nyt oli melko selvät sävelet alusta asti mitä toisin ja paljon ideoita. Päädyin lopulta ihan perinteiseen Afrikan tähteen ja pakolliseen This is Finland-kirjaan ja tietty koko perheen makeiset (ja lapsille xylitol-pastillit jotka nykyään näyttääki ihan karkeille(?!) ) siihen päälle. Perhe tykkäs hirmu paljon molemmista- Afrikan tähteä on joka päivä pelailtu ja vanhemmatkin on ihan innoissaan suomi-kirjasta. Ihanaa että tykkäsivät!

Eniten päänvaivaa tuotti mitä vanhemmille sitten toisi. Suomalaista designia vai ehkä jotain käytännöllisempää? Lopulta päädyin karkkien ohelle ostamaan pienen vaaleansinisen mariskoolin, joka pääsikin heti käyttöön.

Makeisten kanssa menikin ehkä vähän liiotteluks.. Vaikka kun lopulta pääsin tänne ei se määrä enää hirveelle näyttänykään, varsinkin kun hm oli ihan innoissaan ja rakastunu salmiakkiin. Kuulin etukäteen kaikilta miten salmiakkia kannattaa tuoda vähän, sillä tunnetustihan kukaan ei-suomalainen ei siitä hirveesti innostu.. Noh mun vähästä tuliki aika paljon. Mutta no eipä tuo hirveesti haitannu sillä hm on jo varmaan vetäny melkein kaikki salmiakit mahaan, parempi niin! Training schoolilla tahallani jakelin kaikille salmiakkia, ja ne ilmeet oli kyllä ihan näkemisen arvosia. Oli ihan vaan yks tai kaks jotka sano et on ihan syötäviä, haha. Kuvista nyt puuttuu vielä purkat, joita raahasin muutaman pussin tänne mukana mikä osottautu ihan hyväks päätökseks, arvelin että tää jenkkimeininki ei hirveesti xylitolia tunne. Ja ihan kiitettävästi nää kaikki tuliaiset toi matkalaukkuun painoo ku oli muutenki jo vaikeuksia.. Mutta tosiaan ei näistä nyt kannata stressiä ottaa, ei kukaan odota että sieltä koko suomi tuodaan mukana, kunhan saa ittensä raahattua koneeseen ja ehkä jonkun pienen jutun lapsille jos tykkää.:)

TRAINING SCHOOL & NYC

Finally here in Alexandria! On ollu hirmu kiire viikko enkä oo hirveemmin ehtiny tänne mitään päivittelemään. Kaikki on hyvin, jos joku tuttu siellä ruudun takana miettii mitä mulle kuuluu. Tasan viikko tulee kohta täyteen täällä Amerikan maalla (josta reilu puolet vietettiin kyllä eristyksessä kampuksella ilman sen kummempaa kokemusta ulkopuolisesta jenkkimeiningistä) ja on kyllä vähän overwhelmed olo tästä kaikesta, mutta onneks ainakin vielä ihan hyvällä tavalla haha.

Maanantaina mun lento lähti siis iltapäivällä Suomen aikaa ja reilu yheksän koneessa istutun tunnin jälkeen laskeuduttiin JFK:n kentälle. Matka suju hyvin ilman sen kummempia ongelmia. Lento meni ehkä odotettua nopeemmin, vaikka mun lentokaveri viihykeruutu mun nenän edessä lakkaskin toimimasta jossain vaiheessa. Sain myös laukut kaikkien rajojen sisällä (huh!) koneeseen ja perille asti. Ja mikä olikaan se fiilis, kun tajus että viimeinkin ollaan Amerikassa! Eikä ollu yhtään fiiliksenlaskija, että lentokentältä pysty näkemään nykin skylinen. Sieltä sitten ajeltiin pikkubussilla muutamien muiden au pairien kanssa traning schoolille Oakdaleen Long Islandille.

Training school-viikko (ma-pe) meni kyllä tosi nopeesti ja oli tosi kiva tavata muita au paireja, jotka tuli samaan aikaan! Vaikka mistään hotelliolosuhteista ei tosiaan ollu mitään tietoa.. Sängyt oli kovat ja äänteli pahasti aina kun erehty kääntämään kylkeä, suihkusta hädin tuskin tuli lämmintä vettä (paitsi sitten kun tajus mennä yläkerran staffin suihkuihin), ruoasta puhumattakaan (yäk, "salaattibaarilla" lähinnä eleltiin). Onneks oppitunneilla oli hyvä opettaja, joka oli kyllä ihan hauskaa kuultavaa. Päivät oli aika pitkiä ja kahvia tuli kulutettua ehkä vähän luvattoman paljon, hups. Wifi toimi lähinnä vaan yhessä paikassa, joten aina kun ehti saada sen pari kertaa päivässä toimimaan puhelin suunnilleen räjähti kaikista ilmotuksista. Tää nyt taitaa kaikessa valituksessaan kuulostaa vähän sille että ois ollu ihan hirvee viikko vaikka ei se ihan sitä kuitenkaan ollu! Torstaina aamulla suoritettiin Red Cross ensiaputodistus-juttu, jonka jälkeen oli ehdottomasti viikon kohokohta, NYC!!

Statue of  Liberty // Uus World Trade Center // Carrie's steps // kaupunkinäkymää..

Oon totaalisen rakastunu siihen kaupunkiin! Mua pelotti, että lopulta en oiskaan tykänny siitä niin paljon mitä mielessä oon aina kuvitellu, mutta onneks tää kaikki osottautu vaan harhakuvitelmiks. Matka kesti vajaa 1,5h schoolilta Manhattanille, jonka jälkeen päästiin kiertoajelulle ympäri kaupunkia ja niitä kuuluisia "nähtävyyksiä". Vapauden patsaan, Carrie stepsin ynnä muiden nähtävyyksien jälkeen seuras kyllä mun tripin ehdoton kohokohta- Top of the rock, josta kaupungin pääsee näkemään ylhäältä käsin koko komeudessaan valoineen kaikkineen. Ja oli muuten aika breathtaking näkymä! Sen jälkeen oli vielä vajaa pari tuntia vapaa aikaa kierrellä missä ite kukakin halus. Ainut miinuspuoli oli, että oli niin vähän aikaa, ihan mahotonta koittaa suunnilleen juosta siellä pää kolmantena jalkana, että ehtii kiertää sitä mitä halus. Mutta oli niin dream come true päästä näkemään tuota kaupunkia- I will be back for sure!!

Times Square

Top of the rock- Just amazing.

Perjantai-aamuna sitten koitti se odotettu (tai pelätty) päivä, kun kaikki lähti ympäri USAa tulevaan kotiin. Reilu seittemän (!?) tunnin jälkeen oltiin lopulta oikeella pysäkillä ja mua vastassa oli hostmom. Lapset oli L:n kanssa kotona oottamassa innolla. Jos jotain pelkoja oli vielä bussissa, ne kyllä osaltaan kaikkos kun pääs hostmomin tiukkaan rutistukseen. Ite en kyllä sen suuremmin panikoinu tänne tulemista, vaikka kyllähän sitä vähän mietti mitä vastaan tulee. Onhan se ihan uus ja harvinainen tilanne, että meet vaan jonkun tuntemattoman/puolitutun kotiin asumaan vuodeksi. Kodista puheenollen, näiden koti on kyllä superkiva! Asustelen reilu ekan viikon täällä vierashuoneessa, kunnes näiden nykyinen au pair L lähtee viettämään travel monthia. Ens viikko siis opetellaan vielä juttuja L:n kanssa, kunnes mun työt alkaa sitten ihan kunnolla. Tänään L tekee itävaltalaista ruokaa, ja tänne tulee myös muutama sukulainen ja L:n kaveri.

Bye NY

Hostperheestä en oo tainnukkaan vielä sen kummemmin kertookaan. Perheessä on siis neljä henkeä, vanhemmat V (hostdad hd), T (hostmom hm) ja lapset. Tyttö E on 7v. ja poika L täyttää kuukauden päästä 5v. Lapset on ihan supersöpöjä ja kaikki on ottanu mut tosi hyvin vastaan, ihanaa. Vielä on tosi paljon opeteltavaa ja nähtävää kun vasta pari pv täällä ollaan kohta oltu, mutta jospa tää tästä pikkuhiljaa lähtee rullamaan.

GOOD LIFE

Se on sit menoa nyt. Tosi hassua miten nää päivät on nyt oikeesti käsillä, mitä on etukäteen niin paljon miettiny. Kirjottelen tällä hetkellä täältä junasta matkalla helsinkiin tapellen surkeen wifin kanssa. Heipat on nyt sanottu (liian monta kertaa) ja eihän siitä lopulta ilman itkuja selvitty.. haha ihan mahotonta. Muistot vaan vilisee silmissä, tulee kyllä ikävä ♥ Mut onneks skype pelastaa pahan paikan tullessa. Vaikka kuinka on ollu aikaa valmistautua lähtöön- tähän ja huomiseen päivään, niin ei sitä vaan mitenkään osannu valmistautua niihin tunteisiin ja fiiliksiin mitä pintaan nousee. Ei sitä ennen eilistä ja tätä päivää osannu tajuta, että en oikeesti nää kotoa enää mitään kokonaiseen vuoteen.  Niinkuin aiemmin arvelinki, niin kyllä se lähtö vaan nyt realisoitu ihan kunnolla (viimeinkin haha) kun jäi oma kotikaupunki ja ihanat ihmiset selän taakse. Mutta huomennahan sitä vasta koneeseen sitten kuitenkin noustaan, vaikka päivälaskuri näyttääki enää tunteja (pitäsköhä mun vähä rajottaa tätä laskurin käyttöö..?!). Tänään siis suuntana Helsinki ja HUOMENNA (can't believe it) New York ja training school!

Olihan nää vikat päivät paitsi tosi ihania (ja aika meni supernopeesti), niin myös pientä taistelua-  tarkottaen lähinnä minä vs. matkalaukku. Innolla ootettu ja aika helpoks aateltu pakkaus ja lähtövalmiit laukut olikin aika tuskallisten tuntien takana, ennen kuin lopulta sai kaikki tavarat kasaan. Ihan viimeseen asti venkslasin niitä ees sun taas ja varmaan samaa vielä illalla luvassa.. Vaikka sai kyllä kiitettävästi palapeliä koota laukun sisään parhaiden taitojen mukaan tavaraa ollessa enemmän mitä kuvittelin, en osannu arvata että ongelmat tulee painorajojen kanssa, kerta max. 23 kg (+käsimatkatavarat) edestä saa tavaraa mukana olla (miks se täytty nii helposti..). Miten vaikeeta voikaan olla päättää mitä uhrautuu jättämään pois ja mitä ottaa mukaan? Haha. Sormet ristiin, että ois nyt kaikki tarvittava mukana ja saan kaikki laukut läpi ihan sallituissa rajoissa.. Vannoin aiemmin itelleni että sinne päin mentäessä on aivan turha mitään ylimääräsiä matkatavaramaksuja maksaa tai paketteja lähetellä. Saa sit nähä miten ja monenko laukun kanssa tuun ikinä pääsemään sieltä takasin kerta tää lähteminenkin oli jo näin vaikeeta:D Vaikka kuinka innoissani oonkin, niin tuntuu se silti aika hurjalta että nyt on elämä pakattu mukaan ja kokonaan new chapter ja uus elämä oottaa ihan kulman takana! Oon kyllä jutellu muutamien au pairien kanssa, jotka siellä mun lähettyvillä sitten majailee ja mun perheen nykyinen au pair on mun kanssa samaan aikaan siellä reilun viikon mun apuna, joten ehkä ihan tuiki tuntemattomaan ei tarttee hypätä. Vaikka lähtö tuntuukin nyt todellisemmalta kun ikinä ennen, on silti vähän vaikee tajuta että huomenna mä oikeesti oon rapakon toisella puolella NY:ssä!

Kuvien anti on nyt vähän heikkoo mutta tässä jotain mun viimesistä hetkistä..  matkalaukku oottamassa täyttäjää // fiilikset kun tajusin että tavaraa saattaaki olla vähä enemmän mitä kuvittelin // viimeset piinaavat minuutit juna-asemalla // vietettiin läksäreitä vohveleiden äärellä ja kerrankin kaikki koolla pitkästä aikaa, ihanaa

Mut nyt on aivot niin pehmeenä ettei tiiä mitä pitäs aatella vai pitäskö mitään. Saa nähä millon pääsen/ehin seuraavan kerran tänne päivittelemään. Oon tosi onnellinen, että pääsen kokemaan tän kaiken, vaikka onkin haikeeta jättää kaikki tutut Suomeen. Nyt aion yrittää vaan nauttia parhaani mukaan ja koitan jättää turhat stressailut pois. Bye Finland, hello US!

ODOTUKSIA

Nyt voi jo sanoo, että viimesiä päiviä (huom. ei enää viikkoja!) viedään Suomessa. Toisaalta vieläkin tuntuu, ettei lähtö oo vielä ihan 100% iskeny vaikka tosi lähellä jo ollaankin.. Veikkaan että ihan viimestään vasta lentokentällä tai siinä vaiheessa kun oikeesti joutuu sanomaan ne heipat kaikille. Mutta taas toisaalta nukkumaan mennessä ja silmät sulkiessa sitä alkaa vaan kelata tulevaa, haaveilla kaikesta ja miettiä mitä kaikkee pitää vielä muistaa tehä ennen lähtöä. Eiköhän se alitajuntaan oo jo joka tapauksessa kuitenki iskeny. Tietenkään ei pidä unohtaa mitä sinne todellisuudessa ollaan menossa tekemään- töitä -mutta onhan se kieltämättä mahtava tilaisuus ottaa mahdollisimman paljon irti myös ite jenkeistä. Musta tuntuu että oon alitajuisesti (en niinkään tietoisesti, sillä en haluaisi sitä tehdä) asettanu jotain odotuksia mun vuodesta, mikä on toisaalta pelottavaa sillä en halua pettyä tai suunnitella etukäteen miten mun vuosi tulee menemään! Eihän sitä kun vasta siellä nää mitä tapahtuu ja haluan kuitenkin antaa kaiken tapahtua omalla painollaan. Mutta tottakai jotain odotuksia ja tavotteita on ehkä hyvä olla. Keräilin tähän jotain sekalaisia juttuja- tavoitteita, "odotuksia", mikskäs näitä vois nyt sit kutsua. Osassa nään myös enemmän tai vähemmän syitä miksi päätin yleensäkin lähteä. Joku vois nää mieltää myös samaan kategoriaan bucket listin kanssa, mutta pidän sen kuitenkin vähän erillään näistä. Tosi sekavaa, en itekkää vissii tiiä mitä mietin.

Rakentaa hyvät välit mun koko hostperheeseen ja varsinkin hostlapsiin. Mä uskon ja toivon, että loppujen lopuksi mun työ ei tuntus työltä, kun hostlapsista tulis mun "pikkusisaruksia". Vanhempia kuitenkaan unohtamatta, elämä tulee olemaan paljon helpompaa ja mukavampaa jos on heihin hyvät välit! Saada 2.perhe toiselta puolelta maapalloa ois aika huippua.

Oppia puhumaan enkkua superhyvin. Noh, mä veikkaan että enkun oppimista on vähän vaikee siellä kierrellä ja kaarella ottaen huomioon että asun enkunkielisessä ympäristössä ja joudun hoitamaan kaikki asiat ja elämisen enkuks. Onhan se tietysti varmaan vähän itestä kiinni kuinka paljon sitä on halukas oppimaan. Huippua, että pääsee kokonaan englanninkieliseen maailmaan, siinä pääsee myös haastamaan ja kehittämään itteään.

Saada paljon uusia kokemuksia ja muistoja, toteuttaa haaveita. Tehdä juttuja mun bucket listiltä, elää hetkessä. Matkustella. Have the time of my life. Jospa saisin jotain muisteltavaa mun tylsiin päiviin kiikkutuolissa ja mummobingossa.

Kehittyä ihmisenä, oppia itsestä ja ympäriltä uusia asioita. Haastaa itseäni, löytää itsestä uusia puolia, tulla varmempana takaisin. Toisaalta askel eteenpäin on jo ehkä otettu myös siinä vaiheessa kun päätin tuonne lähteä ja lykätä vielä opiskelua, vaikka päätös tästä kaikesta ei nyt niin "kummalliselle" ja isolle ehkä vältämättä tunnu.

Ajatella avarammin, löytää uusia mahdollisuuksia. Inspiroitua. Nähdä uusia näkökulmia asioihin. Ihan jo tulevaisuuttakin ajatellessa. Ehkä nähdä paremmin lähelle kauempaa- veikkaan että Suomikin saattaa näkyä vähän eri valossa tän kaiken jälkeen. Nähdä kaikki tämä omin silmin, vaikka monelta olen kaikkea kuullutkin.

Aloittaa puhtaalta pöydältä. Mennä jonnekin missä mulla ei oo vielä mitään, jonnekin missä kukaan ei tunne. Miten huippua saada rakentaa elämää uudelta pohjalta ja ikään kuin "alusta"!

Kokea kunnon jenkkikulttuuri ja -juhlat. Ootan niin innolla, että nään ja koen kulttuurin kokonaisuudessaan kaikkine urheilupeleineen ja juhlapyhineen, mutta tottakai myös sen everyday-elämän, muualtakin kun ruudun läpi leffoista! Hyvine ja huonoine puolineen. Oonkin kyllä valmistautunu että kaikki ei välttämättä mee ku telkkarissa. Päästä sen jenkkiunelman pinnan alle, mutta myös nauttia siitä kaikesta hienoudesta.

Saada uusia ystäviä ja tavata paljon uusia ihmisiä. Ihanaa, jos tää kävis parhaalla mahollisella tavalla toteen. Ois huippua saaha paljon kansainvälisesti uusia ystäviä, tietenkään myöskään kotimaisia unohtamatta.

Olla huippu au pair. Tottakai haluan tehdä työni hyvin ja siinä myös onnistua parhaalla mahdollisella tavalla. Ihana jos hostperhe ja etenkin lapset vois muistella mua miten huippu olin, haha..:D

Muutto ulkomaille on nyt ehkä vähän itsestäänselvyys tässä ja ehkä joukkoon kuulumaton. Silti nostan sen esille, sillä se mahdollistaa mulle kaiken mitä tuolla ylempänä lukee. Vaikkei se ihan vakituista olekaan, ompahan jotain myös tehty mun alitajuiselta before I die-listalta. (vois kyllä ehkä tehä oikeenkin!)

Saa nähä miten mun käy, paljonhan kaikki on vaan itestä kiinni. Innolla oottaen!