ASHEVILLE

Toissa sunnuntaina 4th of julyn jälkeen pakattiin siis auto ja otettiin hostien kanssa suunta kohti Ashevilleä, North Carolinaa. Ajomatka oli kevyesti reilu 8h DC:stä perille hostäidin vanhempien luokse, mutta yllättävän mukavasti matka taittu. Paikkana Asheville oli tosi nättiä seutua Blue Ridge vuorien (jotka ilmeisesti kuuluu appalakkeihin) keskellä. Vaikka kaupunkina paikka ei ihan isoimpien mittoihin yllä, oli siellä silti ainutlaatusia juttuja mitä muualta Jenkeistä ei välttämättä niin helposti löydä. Mun onneks lapset pääsi taas leireilemään aamupäivästä ja iltapäiväks yleensä suunniteltiin kaikennäköstä muuta hauskaa, joten hirveen raskas viikko "töiden" suhteen ei ollu.

Meillä kävi aivan loistava tuuri säiden suhteen, sillä aivan viimeseen iltaan asti ennen sunnuntaita sää näytti pelkkää ukkosta, kunnes se vaihtu ihan äkkiseltään aurinkoiseksi. Hosteilla oli ajatuksena tehä just paljon kaikkia outdoor juttuja, niin nättiä luontoa sieltä kun löytyy. 

Maanantaina lasten leirin jälkeen päätettiin siis lähtee haikkaamaan (hiking tiiätte kyllä) Ashevillen korkeimman vuoren, mount Pisgah:n huipulle. Me hd:n kanssa oltiin aika varmoja ettei reissusta oltas selvitty ilman reppuselkäkyytejä lapsille, mutta kappas kummaa molemmat marssi hyvään tahtiin kohti vuoren huippua. Vaikka pieniltä valituksilta ei tietenkään vältytty, saa kyllä olla ylpee kidoista. Eihän matka itessään mitään miljoonaa mailia tietenkään ollu, mutta ihan sopiva silti! Näkymät huipulta ei nyt ihan niin huikeet ollu mitä etukäteen kuvittelin, mutta kyllä se kiipeeminen oli kuitenkin sen arvosta. Paremmat näkymät oli matkalta hiking-paikalle ja ravintolalla, josta käytiin haukkaamassa dinner.

Tonne me kiivettiin

Tiistai oli tosi nätti ja lämmin päivä ja meillä oli oikein sopiva plan siihen. Lähettiin white water rafting, mikä ikinä se suomeks nyt onkaan. Mutta siis perusidea hyvin simppeli- hypätään kumiveneeseen mela kädessä ja lähetään seilaamaan jokea alas päin virran mukana. Homma on jaettu eri tasoihin ykkösestä kuuteen ja luonnollisesti 6 on se vaikein, mikä tarkottaa periaatteessa niagaran putouksia, eli onnen nojassa mennää mihinkä virta vie. Meidän reissu ei nyt tietenkään ihan noille hurjuusleveleille päässy kahen alle 8-vuotiaan lapsen kanssa, mikä tarkotti enemmänki leveleitä 1 ja 2. Sanotaanko näin että enemmän sai meloa jokea eteenpäin, kun virta ja raftit ei sen kummempia ollu. Mutta kaikki irti lämmöstä, auringosta ja huipuista maisemista vuorien keskellä, kyllä siellä kelpas seilata! Hommaan kuulu myös että päästiin hyppäämään veneestä uimaan kun virta ei ollu niin vahva, ei haitannu noissa maisemissa veteen pulahtaa. Harmi vaan ettei sen pahemmin tullu kuvia tuolta reissulta, sillä päätin että ehkä on parempi jättää uus puhelin turvaan maan kamaralle.. Joten tän kuvan varaan nyt jäätiin.

Keskiviikkona lasten leirin jälkeen todettiin sään olevan liian sateinen, joten päätettiin pyhittää iltapäivä-ilta indoor-juttuihin. Suunnaksi hd päätti Fun Depotin, joka on aivan nimensä mukainen. Siellä oli vaikka minkälaista aktiviteettia ja peliä, kuten laser tag, minigolf/-keilaus, rock climbing, go karts, laser juttu missä pitää pujotella lasersäteiden läpi... Vaikka mitä. 

Hirmu hyvää taco salaattia!!

Torstaipäivä oli kaikista päivistä mun lemppari ehkä, tapahtumaa sekin täynnä. Aamupäivästä kun lapset meni leireilemään, lähettiin me Biltmore houseen, joka on siis USAn suurin, yksityisesti omistettu talo (lue linna, joka nykyään toimii siis museona), joka on rakennettu 1888-1895.  Ihan pienenä faktana tähän väliin mittoja: floor space 16 623 m², ja koko estaten pinta-ala 28,12 km², joten ihan pikkukesämökistä ei siis tosiaan ollu kyse. Biltmoresta on sittemmin rakennettu ihan kylä, jossa kaikki talot pitää olla samaa tyyliä. Alueelle kun meni, tuntu että paikka oli pieni getaway jenkeistä tosi eurooppalaisine tyylineen. Nätti paikka hienoine näkymineen ja aika hieno talo, joka sisältä vaikutti kuitenkin vähän pienemmältä mitä ulkoapäin. Mutta no eipä kierros kuitenkaan ihan koko taloa kattanu. Lippuihin kuulu ilmanen whine tasting, joka päätettiin tottakai "hyödyntää". Ei me (hd) ajateltu että mähän en täällä ihmemaassa saa alkoholiin koskea edes whine tastingin muodossa, joten grape juicella sitten mentiin..

Perus takapiha

Pakollinen mäkkikuva- Mäkkärikään ei tuolla voinu näyttää ihan perinteiselle jenkkityylille

Epäonnistuneen (mun osalta) whine tastingin jälkeen suunnattiin takasin kotia kohti pakkaamaan piknik ja uimakamoja ja otettiin suunta kohti tosiaankin kaunista vuoriluontoa. Mentiin kattomaan Looking glass fallseja, joka on kaunis ja paljon hehkutusta lapsien osalta saanut vesiputous vuoristossa. Tosi ihana paikka ja sään ollessa täydellinen tottakai tosi täyteen tupattu, kuten seuraava stoppikin, sliding rock. Tää hauskuus oli lähellä vesiputousta ja nimensä mukaisesti kallioo, joka oli muotoutunu semmoseks, että siitä tuli ikäänkuin vesiliukumäki. Harmi ettei siitä tullu yhtään kuvaa otettua.

Dinneriä haettiin 12 bonesista, joka on kuulema tituleerattu jenkkien parhaaks ribs-paikaksi, eikä kyllä ollu valittamista. Ribsien jälkeen koin vielä yllärin ku nää oli hommannu mulle synttärikakkua. Vielä kun 20v kovaa vauhtia lähesty..

Perjantai menikin sitte ikäkriiseillessä kun vikaa päivää teininä vietettiin.. No ei vaiskaa, vaan enemmänkin pakkaillessa kamoja takasin kasaan ja ajaessa mukavat tunnit takasin DC:tä kohti.

Illalla päätettiin vielä viime viikon synttäritytön Tuulian kanssa lähtee hakemaan synttärijäätelöö ja kattomaan syndeleffaa, Magic Mike XXL (mikäs muukaan?), eikä kyllä haitannu ottaa viikon mittasen hostien kanssa vietetyn laatuajan (vaikka mukavaa olikin) jälkeen ottaa vähän irtiottoo kaikesta. 

Kaikenkaikkiaan tosi mukava reissu ja viikko, paljon uutta näettyä ja koettua. Asheville on kyllä luonnoltaan nättiä aluetta ja mukava hengähdyspaikka kaiken keskeltä. Nyt ollaan taas viikko oltu takasin kaupungin vilskeessä, mutta eipä tässäkään mitään valittamista oo!

4TH OF JULY

Viime lauantaina vietettiin siis suurta juhlaa, kun USA vietti synttäreitään. Lähettiin saksalaisen Eileenin ja vasta tänne tulleen suomalaisen Neean kanssa DC:hen kattomaan miten iso juttu tää 4th of july jenkeille nyt oikein sit on. DCssä on joka vuosi 4th of julyna ilotulitukset illalla, jotka ehottomasti oli meidän must do-listalla, kerta suunnitelmaks pääty jäädä DChen. Aiemmin päivällä oli ollu jo jonkun näkönen paraati, jota me ei kuitenkaan jaksettu/ehitty mennä kattomaan. Jenkkijuhlista 4th of july oli kyllä yks niistä, minkä ite halusin kovasti kokea, vaikka en nyt tiiä oliko se loppujen lopuks ihan NIIN big deal täällä mitä omassa päässä kuvittelin. Suomen itsenäisyyspäivään verrattuna tää juhlinta oli kyllä eri näköstä, ihmiset nimenomaan enemmän juhlistaa, toisin kun suomessa keskitytään enemmän siihen muistamispuoleen ja hiljentymiseen.

4th of July we are ready  // haha ei noista kynsistä nyt ihan mun mestariteosta tullu, mutta pääsia tärkein eikö

Iltapäivästä hypättiin siis metroon ja lähettiin kohti DC:tä ja meidän onneks sää näytti tosi lupaavalta huonoista ennustuksista huolimatta...kunnes noustiin metron tunneleista DC:n maaperälle, jossa vettä tuliki sitte ihan kaatamalla. Ja eikun vaan lähimpään starbucksiin sateelta karkuun. Monet ihmiset oli pukeutu USAn väreihin ja kaikennäköstä kauppiasta näky kadun kulmissa myymässä jenkkitavaraa ja sateenvarjoja. Tottakai kaikki raha pitää irti ottaa minkä saa. Meidän sotasuunnitelmaks pääty ottaa suunta kohti museoo, kun sateelle ei näyttäny tulevan loppua. Jonkun tovin päästä sade hellitti ja lähettiin kävelemään kohti National History museota, jonne oli pari muutakin eksyny pois sateesta. Eka kertaa tuli museossaki käytyä, vaikka monet museot DCssä ilmasia onkin. Jälkikäteen kuulin että ne oli jouduttu avaamaan nimenomaan sen takia että ihmiset pääsis sateelta karkuun.

Metroasemalla vielä hymyilytti...

Jonkunnäkösen museokiertelyn jälkeen päätettiin lähtee kattomaan josko sade ois lakannu, ja olihan se! Neea ei ollu vielä  DCssä ennen eilistä käynyt, joten päätettiin lähtee vähän turreilemaan, mitäs muutakaan. Ja sanotaanko näin että vähän paremmin ois voinu suunnitella tän illan haha. Mall alue oli tottakai aidattu, joten kävelyä tuli nähtävyysten välille ihan mukavasti kun suorat reitit oli suljettu. Pari kolme tuntia ennen ilotulitusten alkua oli alueella jo paljon ihmisiä ja tunnelma oli tosi kiva hyviä covereita soittavan livemusiikin siivittämänä. Monilla oli piknikiä pystyssä ja jotkut oli varustautunu illan huipennukseen retkituoleista lähtien. Parhaat paikat oli näköjään aika suosittuja, koska ihmiset otti päiväunia ootellessa peittojensa päällä haha.

Kävely aiheutti meille hirveetä nälkäkuolemaa, eikä auttanu muu kun lähtee metsästämään ruokaa, joka osottautuki aikamoiseks taisteluks.. 1) kaikki paikat on "kaukana" mallilta, koska mehän ei haluttu jonottaa mallin ruokamökkeihin vaan päätettiin poistua rajatulta alueelta mutanurmikkoo uhmaten (kuka käski sulkee viereisen tien?!)  2) lopulta kun löydettiin paikkoja, kaikki oli kiinni tai kadoksissa (kiitos google maps). Lopulta löydettiin avoinna oleva subi josta saatiin ruoan lisäks elämämme huonoin mutta hauskin subikokemus. Ruoanmetsästysretken loppuhuipennukseks meitä enää päästetty mallille rajattujen aitojen sisäpuolelle, koska ilotulitukset oli ilmeisesti sen verran lähellä alkua, vaan meidän piti tyytyä jäämään aitojen taakse kadulle oottelemaan ilotulituksia.. Mutta valitukset sikseen, hauskaa oli silti, vaikkei siinä nälässä ihan siltä tuntunukaan.

Tosi paljon oli ihmisiä liikkellä, eikä tarvinnu rajatun alueen ulkopuolellakaan yksin firework showta katella. Ilotulitukset oli kyllä parhaat mitä oon elämäni aikana livenä nähny, kyllä sateelta pakoilu ja nälkäkuolema oli kaiken arvosta. Ihmiset oli tosi hyvällä tuulella ja parhaimmat pukeutunu usan lippu-kuosiin päästä varpaisiin. Kokonaisuudessaan oli kyllä tosi hauska päivä huolimatta muutamista jutuista jotka ois voinu tehä kokemuksesta ehkä vieläkin paremman, kuten fakta että missattiin Bruno Mars ja OBAMA valkeella talolla!! Ihmekkös siellä oli paljon porukkaa, ei näin jälkikäteen ärsyttäny ei ollenkaan. Mutta joka tapauksessa ihana päivä ja 4th of july juhlana hauska!

Sunnuntaina otettiin sit suunta kohti Ashevilleä North Carolinassa, jossa host äitin vanhemmat asuu. Kiva päästä näkemään taas vähän uutta maisemaa perjantaihin saakka. Lapset käy aamun taas leirillä, ja iltapäivisin on ollu sit muuta mukavaa luvassa. Eilen käytiin hiking korkeimman vuoren huipulle ja tänään oli sit vuorossa white water rafting. Mut Ashevillestä lisää myöhemmin kunhan ehin taas kirjotella. Mutta tosi nätti ja omalla tavallaan rauhallinen paikka vuorineen! Täällä on mukava vähän rauhottua vähän aikaa ennen paluuta kunnon kaupungin vilskeeseen.