EXTENDING

Taas on viikot menny ihan hullun nopeeta, en usko. Mutta aika lentää kun on hauskaa, eiks se niin mee? Vaikka kuinka tästä työstä ja elämästä tuntuu löytyvän valituksen aihetta enemmän kun tarpeeks ja sallittua ties millon ja missäkin, niin no, let's face it - aika huippuuhan täällä on eikä pareis valittaa ollenkaan. Vaikka tää työ ei nyt ihan mistään glamourimmasta päästä ja palkallisesti missään top-lukemissa kiidä, niin onhan tää silti hienoa täällä olla. Ennenkin oon tainnut mainita, miten aikaa täällä ja no ylipäätään täällä oloa sais vähän arvostaa enemmän. Kyllä tästä maasta ja DC:stä on tullu toinen koti mulle ilman mitään epäilyksiä.♥

Niinpä tästä onkin hyvä jatkaa julkistamaan lopullinen päätös jatkamisesta täällä. Oon tienny tämän jo kuukauden päivät, mutta nyt ehin sen tännekin tulla paljastamaan. Helpointahan oli ylipäätään tehä päätös extendauksesta, että voittaako USA vai koittaako not so missed suomielämä helmikuussa. Olin alunpitäen tosi varma että extendaus tulee koittamaan koska 1) helmikuu niin huono aika tulla kotiin opiskelujen ja töiden kannalta 2) tuntuu, että on vielä niin paljon nähtävää, koettavaa ja opittavaa täällä (kyllä, vuosi ei ookaan nyt ihan niin pitkä aika mitä vois kuvitella..) 3) kuka 10v. päästä harmittelee että voi kamalaa kun tuli vietettyä vähän pidemmän aikaa siellä muilla mailla. Joten päätös 9kk lisäajasta mun jenkkielämään napsahti ja kolahti aika sopivasti. Pohdin vähän 6kk vs. 9kk (ei todellakaan toista vuotta koska joku raja ja bad timing), mutta hdn loistavan pointin kautta päätin että no miks ei sitten 9kk, kerta periaattessa viisumistahan tuossa on enimmäkseen kyse. Jos alkaa elämä tuntumaan ylitsepääsemättömältä jossain 6-9kk välillä, eihän se ole kun lentolipusta enää kyse.

Viimeinen niitti ja ehottomasti vaikein oli päättää missä nämä tulevat 9 lisäkuukautta sitten viettäis. Kova oli pohdinta, ees sun taas meni mieli päivittäin, ylämäkeä ja alamäkeä päätöksestä, mutta lopulta tulin tulokseen että tänne ja tähän perheeseen mä jään. Ehdin jo hdlle sanoa, että asia taitaa olla nyt niin että mieli haikaa näkemään vähän muuta osaa ( lue länsirannikkoa) jenkeistä. Vaikka tää perhe on tullu ihan kakkosperheeks mulle, tuntuu vaan paikallaan junnaamiselta että tänne oisin jääny. Mutta hd taitavasti kääntikin kortit siinä vaiheessa ihan ympäri, ja teki ilmotuksen että hekin ovat muuttamassa. Tarkkaa aikaa ja paikkaa ei vielä voi tietää, mutta semmonen on näköpiirissä, muutto pitäis tapahtua viimestään mun jatkovuotena, toivotaan nyt että mahollisimman pian sitten. Vaihtoehot on Boston, San Fransico (!!♥!! sormet ja varpaat ristiin), Nashville tai Charlottesville (sormet ja varpaat ristiin et ei tänne hahaha). Tämä kaikki veti mun päätöksen takasin lähtöruutuun ja eikun rakentamaan taas uutta kuvaa kaikesta. Lopulta tuntu, että enköhän mä tänne jää. Pääsee muuttamaan ja näkemään ja kokemaan kuitenkin uutta, ilman perheen vaihtamisen riskiä. Uus asuinpaikka tulee päätymään ihan hdn bisnesten mukaan, sillä hän on perustamassa kaverinsa kanssa instituuttia johonkin kaupungeissa olevista huippuyliopistoista. Joten luultavasti pääsen myös näkemään vähän lisää college-elämää täällä sen mukana. Hdlle Texasin reissun jälkeen päätösen kerrottua en oo kaveria niin ilosena nähny pitkilleen. Kyllä huomas että putos taakka harteilta haha. Monesti oon senkin jälkeen kuullu miten ilonen se on, että päätin heidän kanssa jäädä, kyllähän se sydäntä lämmittää.

Reilu kymmenisen päivää sitten oli mun 9kk päivä täällä, eli vielä noin vuoden verran tällä mantereella tulee elämä jatkumaan (=armonaikaa mietiskellä mihin päin sitä elämässä jatkaa kun Suomeen takasin lennän). Koti-ikävää ei oo myöskään vieläkään näkyny eikä kuulunu koko 9kk aikana. Monet sanoo miten on ite vaikeempi huomata miten sitä täällä kasvaa, mutta kyllä sitä ite on vähän alkanu ymmärtää itteäänkin täällä paremmin. Huomaa erilaisia merkityksiä asioihin, tai miten jostain jutusta ei kannatakaan tehdä niin isoa ongelmaa itselleen. Ja vaikka oon ennenkin sanonu miten on ollut elämän paras päätös tänne lähteä, en voi sitä edellenkään kiistää. Matka jatkukoon, innolla odottaen tulevaa ja uusia tuulia!:)

Tänään ja puolet huomisesta mulla onkin ihanasti vapaata kun hostit lähti yheks yöks Pennsylvaniaan. Thansgiving hulinat onki jo aika hyvin päällä myöskin, tostainahan sekin koittaa ja perjantaina sitten se kuuluisa black friday. Vielä en aikataulusta tiedä, joten saa nähä oonko kotona lasten kanssa vai muiden mukana sotimassa kyynärpäiden kera kaupoissa. Karjalanpiirakoita lupasin leipoo Thanksgiving pöytään ja tänään onkin tuskahien kera kierretty kauppoja ettimässä ruisjauhoja sun muita. Katotaan miten meille Neean kanssa käy kun niitä päästään taituroimaan haha, wish us luck!

WHITE HOUSE CALLING

Viime kuun LCC meetingin jälleen missattua mennään tällä hetkellä vähän riskirajoilla, sillä yhteensä kahen missatun tapaamisen jälkeen on pakko raahata ittensä tuleviin karkeloihin keinolla millä hyvänsä, tai jotain, kuka tietää mitä, tapahtuu (jos tapahtuu haha). Mutta onneks tän kuun meeting olikin oikeesti musta tosi hauska ja kiinnostava juttu- nimittäin WHITE HOUSE tour! Innolla ootin että oisin päässy ylävitoset Obamalle heittämään mutta no eihän se tietenkään ihan niin menny. Vai menikö ollenkaan..

Vaikka vasta edellisen viikon tiistaina saatiin tietää että meidät on valkoseen taloon hyväksytty ja kutsuttu, onnistuttiin onneks hdn kanssa sumplimaan mun työt niin, että tourille pääsin osallistumaan. Aika oli nimittäin viime viikon tiistaiaamuna klo 7.30 ja paikalla jonossa oli oltava 7.15, jolloin yleensä ollaan hoputtamassa lapsia vaihtamaan vaatteita/pesemään hampaita, jotta ehittäisiin kouluun aikataulussa. Ninni tuli meille jo edellisenä iltana yöksi, että päästiin aamulla ajamaan suoraan metrolle ilman suurempia koukkauksia hänen talonsa kautta.

Tiistaina herätyskello soi siis 5.30 ja silmät ristissä molemmat selvittiin ulos talosta melkein jopa aikataulussa vähän kuuden jälkeen. Eikun vaan hyppäys metroon ja DC:tä kohti. Kahvin tarve oli enemmän kun suuri, joten kiidettäessä White housea kohti käytiin nappaamassa mäkkärin pahanmakuset kahvilitkut käteen. Talolle päästessä just ajallaan 7.15 (kyllä, vaikka Alexandria onkin periaatteessa joen toisella puolella dc:tä, saa sinne mennessä varata naurettavan paljon aikaa..) molemmat yllätyttiin, kun jonossa olikin vähän enemmän porukkaa kun vaan meijän international joukkio, jonoon oli kerääntyny melkein korttelin verran porukkaa. Jonotettuamme jonkun aikaa päästiin viimein ID:n kattomispisteelle, jossa agentit meille sano, että laukkuja ei sisälle sallita. Ja eikös vaan minulla kelläs muullakaan ollut laukku mukana, tosi pieni semmonen kylläkin mutta ei paljoo auttanu. Toisaalta naurettavaa tuossa oli, että suurimman osan laukut oli samankokosia mun kukkaron kanssa, eikä niitäkään saanu sisälle viedä. Mikä ero? Mutta no, saatiin huomata että nää kaverit ei pahemmin pelleilly turvallisuusjuttujen kanssa. Sisällekinhän pääsi vaan, jos oma nimi oli listalla, jonka meidän LCC oli aiemmin meidän kaiken maailman tietojen kanssa talolle lähettänyt.

No, tarina jatkukoon. Erään au pairin host äiti oli kanssa aikeissa talolla käydä, mutta laukun kanssa hän ei sisälle päässykkään, joten long story short- lähettiin siis viemään muutaman muun tytön kanssa viemään laukkuja hänen työpaikalle vartin kävelymatkan päähän säilöön kierroksen ajaksi. Onneks oli tosi mukava ja pelastava hm siellä haha. No heitettyämme laukut eikun takasin eka jonoon, josta päästiin vihdoin about tunnin myöhemmin takasin IDn tarkastuspisteelle, jossa agentti toteaa, että nimi on kirjotettu tänne väärin.. Ylläri, thanks Olivia. No eikun vaan seuraavaan jonoon (onneks minisemmoseen), jossa oli yks kaveri selvittelemässä tämmösiä juttuja ja korjas mun nimeen yhen t:n lisää. 10 minuutin jälkeen talon jostain sisäpiiriltä nimen korjaus hyväksyttiin ja siitä taas uuteen jonoon, jossa katottiin ID toiseen kertaan..? Kello koitti siinä vaiheessa jo lähemmäs yheksää, ja agentin piti yks kerrallaan meidän nimet tavuttaa sisälle, että oltiin 7.30 ryhmässä, eikä 9. Seuraava jono koittikin turvatarkastuksiin, jotka onneks meni vähän nopeemmin. Ensiksi jono eteni rakennukseen, jossa yks kerrallaan käytiin kulman takana seisomassa puhalluksessa parin sekunnin ajan ennen läpivalaisujuttuja. Mietittiin vaan että mikä ihme juttu se oli, kunnes yks takana tuleva kaveri kuulutti perheelleen miten fiksu idea laittaa koirat haistamaan onko mitään epätavallista meneillään. Noh viimein läpivalaisujutuista läpi päästessä päästiin vielä ulos sateeseen kävelemään polkua, joka viimein saatto meidät talolle. Naurettiin vaan, että ompa vaikeeta päästä sisälle kun 1.5-2h myöhemmin vasta ite talossa oltiin. Mutta oltiimpahan ainakin ite myös turvassa siellä muiden mukana, vaikkei laukuissa tai mahassa ois pommeja ollu muutenkaan.

Kaikesta häslingistä huolimatta oli upeaa nähdä taloa sisältä, vaikka tuntukin että loppujen lopuks mitä me nähtiin oli tosi vähän! Kierroksesta tuli ihan museo mieleen, kun kaikki oli aidattu ja polku oli mitä kulkea, eikä mihinkään saanu koskea. Itse en ole esim. White house down leffaa nähny, mutta Neea kyllä valotti mua kuvia katellessaan, että samalta näyttää. Sisustus oli tosi hienoa ja kaunista, enkä oikein tienny lopuks mitä pitäs aatella, kun ei nyt ihan hirveitä ennakko-odotuksia ennen sinne menoa ollutkaan. Eikä oikein tiennykään mitä odottaa. Luulin ainakin, että huoneet olis ollu vähän isompia enkä aatellu yhtään että kierros ois ollut noin lyhyt ja museotyyppinen. Mutta kaikenkaikkiaan siistiä nähä mimmosta oli vaikkei Obamaa vastaan kävellykään haha ja voipahan nyt sanoa, että on talossa käyny. Vielä lopuksi ulos kävellessä nähtiin vartija ulkopuolella, jolla oli melkonen tykkiase eessä.. these guys are not messing around. Mutta olihan ne tosi mukavia, jonottaessa sisälle yks agentti vaan repes kun ruotsalainen Stina vaan ihmetteli miks niitä kutsutaan secret service agentti-ihmisiks, kun eihän se kovin secret enää oo kun paidassa lukee isolla secret service.. Kukin tyylillään.

Kaikenkaikkiaan oli todellakin kaiken arvosta käydä tsekkaamassa mimmonen talo onkaan oikein kyseessä, vaikka kierros tuntukin tosi lyhyelle. Muistan kyllä vieläkin, kun eka kerran talon ulkoa päin näin, niin luulin että se olis ollu kooltaan isompi. Mutta lopulta aikamme ihmeteltyämme ja epäonnistuneita salakuvia vartijasta ottaen suunnattiin takasin hakemaan laukkuja meidät pelastaneen hm:n työpaikalta ja takasin Alexandriaan päin, koska työthän koitti myöhemmin päivällä, Ninnillä jo muutaman tunnin aiemmin kun mulla. Koko viime viikko muutenkin meni yllättävän nopeasti, mutta parempihan se niin päin!

Ja loppuun vielä tämän illan fiilikset tiivistettynä - TGIF tomorrow. Viikonlopun plääninä toimiikin ainakin lauantaiaamun museokurssi DC:ssä (viimenen sellainen!), toivotaan nyt että säästytään suuremmilta terrorihyökkäyksiltä mitä tänne nyt oli uhattu. Hd ja Corinnan hm (joka työskelee white housessa) sano kyllä, että ei kannata olla ollenkaan huolissaan. Viime perjantain iltatyöt menikin Neean kanssa uutisia katellen kun kauhisteltiin mitä siellä tapahtuu. Ihan hullua mihin ihminen kykenee, all the best and prayers for paris.♥ 

PHILADELPHIA

Ja jälleen kerran alotin tekstin mutta kuvien takia julkasu vähän pitkitty.. Niin paljon on rästissä kirjoteltavaa että ihan kauhistuttaa, tuntuu vaan että aika loppuu kesken haha. Jospa tää vielä tästä.
On taas pari viimestä viikkoo ollu semmosta hulinaa että ei oo pahemmin taas ehtiny päivittelemään kuulumisia tänne. Halloween tuli ja meni, hauskaa oli, mutta siitä varmaan juttua vähän myöhemmin. Osavaltiossa nimeltä Texas tuli siis myös pyörähdettyä viikon verran, ja oli kyllä aika hieno kokemus täytyy sanoa. Mutta keskitytäämpäs nyt Philly reissuun, joka tuli tehtyä viikonloppuna ennen näitä paria muuta.

Hassua, miten oon ollut täällä jo 9 kuukautta (muutama päivä sitten tuli täyteen), mutta silti ei oo näissä isoissa lähikaupungeissa (Baltimore + Philadelphia) tullut sen pahemmin turreiltua. Philadelphiassa oli lauantai-iltana Blacklight Run, joka siis on sama idea kun kaikissa muissakin color run jutuissa, jonne oltiin ostettu liput. Perjantai-iltana kävin nappaamassa Neean kyytiin, jonka jälkeen ajettiin Corinnalle yöksi, jolle oli langennu lasten yövahtivuoro. Lauantaina aamulla pakattiin auto ja ohjattiin nokka kohti (vähän myöhemmin mitä oli tarkotus, kuten aina..) Philadelphiaa, minä tietenkin kuskin paikalla. Yllättävän äkkiä saavuttiinkin Baltimoreen, jossa Neean oli pakko päästä vessaan. Näinpä päädyttiin jumiin keskelle maratonia = reilu tunnin seisoskelua keskellä Baltimorea. Kiitos Neea vielä tästä, lämmöllä muistellen. Noh, lopulta kahen gps:n välillä sumplien (miks ees yrittää, yks helpottas varmaan elämää..) ja yllättävän monen toll-maksun jälkeen sekä ajetun (tai seisoskellun) tunnin jälkeen löydettiin oikea tie perille saakka. Heitettyämme auto parkkiin ja kamat hostellille, kello näytti jo sen verran, ettei ollu paljoa aikaa ennen color run-tapahtumaa, joten pizzan jälkeen ja plääniä miettien käytiin vaan vaihtamassa vaatteet ja suunnattiin kohti "juoksua".

Tapahtuma olikin meidän yllätykseks New Jerseyn puolella (ja ilmeisesti aika ei-niin-parhaalla-alueella), mitä me ei edes tiedetty ennen kun takasin tullessa meidän uber-kuskin valottamana. Tapahtuma oli hauska ja porukkaa riitti tosiaankin pitkäksi jonoksi saakka, mutta hauskempi olis varmasti ollut kesällä lämpösemmässä kelissä. Ei nimittäin taas ollut tuota viikonloppua lämmöllä pilattu.

Pre-partyen jälkeen oli vuorossa ite juoksu, jos sitä nyt voi siksi sanoa haha, suurin osa porukasta käveli matkan, mutta hauskaahan sinne kaikki meni pitämään. Tykkäsin että juoksu oli illalla ja pimeessä, niin Phillyn skyline ja hieno silta näky hienosti ja värijauhe sun muut glowjutut hohti kivasti. Matkan taitettua porukka siirtyi taas kohti lavaa afterparteihin, jossa kaikki heitti jauhetta ja glowkamaa ilmaan. Saatuamme tarpeeksi tilattiin uber takasin hostellia ja suihkua kohti, jonka jälkeen käytiin vielä syömässä ja miettimässä jaksetaanko lähteä enää minnekään, vai voittaako unet. Päädyttiin (onneksi) nukkumaan, ja oltiinkin aamusta melko virkeenä valmiina turreilupäivään.

Ja aikamoista turreiluahan siitä tuli, ainakin jos ottaa huomioon että ikinä ennen en oo bussissa istunu katolla kamera kädessä kuuntelemassa oppaan selityksiä kaupungista haha. Oli kyllä ihan hyvä päätös ostaa liput sinne, sillä aikaa meillä nyt ei ihan niin rajattomasti kuitenkaan ollut, ja sillä pääs kätevästi paikasta toiseen. Kaupunkina Philadelphia ei ihan mun suosikkeihin ylettyny, mutta oli tosi kiva käydä näkemässä minkälainen paikka se on. Ja olihan se fakta että kyllä sieltä kauneutta ja hienoja rakennuksia löytyy, ja ilmeisesti varsinkin historiallisesti siellä on paljon merkityksellisiä juttua, olihan se USAn pääkaupunkinakin.

Omaks lempparipaikaks varmaan päätyi se kuuluisa ( ja aikalailla ainoo juttu minkä kaupungista tiesin etukäteen ) Love Park kyltteineen ja suihkulähteineen. Vaikka kyltti oli tosi pieni! Luulin että se ois ollu paljon isompi.

Saatuamme turreilusta riittävästi lähettiin ajelemaan takasin kotia kohti, taas muutamien (..) mutkien kautta, koska Chipotle. Oltiin ihan nälissämme, mutta silti ainut ruoka mikä kelpas oli Chipotlen burritot, mitä jostain syystä ei oo ihan niin helppo isojen teiden varrelta löytää. Meidän kartturi Neea löyti loistopaikat matkan varrelta, jälleen Baltimore ja keskusta, josta ei autolle parkkia ihan niin helposti löydy, sekä lentokenttä, jossa käytiin sitten pyörähtämässä lenkki. Miten meni taas noin niinkun omasta mielestä..?  Haha loppujen lopuksi pimeiden teiden jälkeen löydettiin jopa yks, jossa viimein saatiin ruokaa. Ja jälleen muutamien extramatkailutuntien jälkeen löydettiin vihdoin ittemme taas DC:n kulmilta.

Nyt voi taas ruksia yhen kaupungin listalta, minkä on halunnu/päässyt näkemään. Kiitos tytöille reissusta!♥