PUMPKINS, PUMPKINS EVERYWHERE

Vaikka kaikki kuinka kovaa väittää että ei se kesä täällä ihan heti lopu vaikka syyskuu kolahtikin tosi nopsaa ovelle (ja no onhan täällä ilmat vielä tosi lämpimiä ollukki, 20 asteen yläpuolella joten ei se kesä nyt ihan vielä oo lähteny), niin kyllä syksy vaan vallottaa maata pelottavan kovaa vauhtia.. Lasten suusta (kenenkäs muunkaan) kuulin että tänään on officially syksyn eka pv koska September 23rd, joten hyvää syksyä sitten vaan ilmeisesti! Hassua miten vajaan kolmenkymmenen asteen lämmössä joissain puissa alko näkyä jo syksyn värejä ja lehdet pikkuhiljaa putoilla maata kohden. Toisaalta en tykkää yhtään että syksy tulee ja on ollu masentavat fiilikset sitä ajatellessa (ehkä koska talvi)- miks ei kesä voi jatkua vielä pidempään.. Mutta alkaa tässä pikkuhiljaa tottua, että sieltä se syksy tulee ja koittaa fiilistellä sitä sitten kun aika koittaa. Kyllähän siihenkin aivan oma tunnelmansa ja monet huiput jenkkikokemukset ja -juhlat liittyy.

Niinpä alkaa myös Halloween kohta kolkutella ovelle, vaikka onhan siihen vielä vajaa puoltoista kuukautta aikaa.. Mutta ei ihan siltä tunnu. Kauppaan kävellessä ensimmäinen asia mitä nään on kurpitsoja tai kylttejä erilaisista pumpkin-jutuista kera oranssin ja muiden Halloween/syksyvärien kirjon. Ja kurpitsajuttuahan löytyy. Joka asiasta. Kaikkalta. Karkeista ym. herkuista, kynttilöistä, käsien desinfiointiaineesta hammaslankaan kuorrutettuna Starbucksin kuuluisalla pumpkin spice latella, löytyy pumpkin spice tuoksua ja makua joka lähtöön. Ja yks maku/tuoksu ei tietenkään riitä vaan on olemassa montaa erilaista tottakai. Toisaalta ihan hauskaa tämmöne, kerrankin tuntuu että överijenkkiys ei oo tällä kertaa pettäny. Lasten koulumatkan varrella on kanssa talo, joka kuulema juhlasta riippumatta (varsinkin isot juhlat) on melkonen koristenäytös ja sieltä onkin jo parin viikon takaa bongattu luurangot kuistilta hengailemasta. Lopputulosta ja koko Halloweenia ootellessa! En tajua miten näitä lapsia ei pelota koko juhla kun tuntuu että nää vetää sen niin kunnolla. Ite pitäs vielä pukuaki miettiä mitä sitä keksis. Halloweeninahan meijän perheessä on pieni (tai ei niin pieni) plussajuhlinta, sillä E:n 8v. synttärithän on Halloweenia edeltävänä päivänä (ite juhlat vasta 31st kylläkin). Syndeistä on puhuttu jo siitä asti kun tänne taloon jalallani astuin, että ihan pienestä tapahtumasta ei pienelle neidille oo kyse. Saa nähä minkälainen bonus ilotulitus siitä saadaan aikaseks.. Kauhulla oottaen haha.

Eilen sanottiin heipat Lauralle (meidän perheen edellinen au pair), joka lähti takasin Itävaltaa kohti.. Ne kolme viikkoo jotka hän oli täällä US kodissa meni kyllä pelottavan nopeesti. Oli aivan ihanaa kun oli seuraa hakemassa kidoja koulusta, auttamassa kouluttamaan lapsia paremmille tavoille tai illalla hengailemassa (Eileenia unohtamatta) täällä mun seurana jos piti olla töissä. Kolmen viikon aikana todettiin vaan miten paljon hauskempaa olis jos perheessä olis kaks au pairia.. Sitä perhettä ootellessa haha.
Kuvat on Labor Daylta Great Falls parkista, jossa eka kertaa (vasta nyt..) käytiin koko perheen ja Lauran voimin piknikillä. Oli tosi nätti paikka ja pitäs kyllä käydä vielä uudemman kerran ihastelemassa ja tsekkaamassa hiking trailit ennen kun talvi tulee.

Viime kuukautena on kolmena viikonloppuna aikaa vierähtäny koulun penkkiä takarivissä kuluttaen,  sillä Niagara Falls kurssiin kuulu muutamia tunteja ennen ite touria. Kerrankin mulla oli loistava tuuri, tällä kertaa opettajan suhteen, joka oli kyllä tosi rento ja hauska. Joten ei ihan niin pahoja päiviä kuitenkaan ollu mitä olin jotain kauhutarinoita kurssin jo käyneiltä kuullu, vaikka loppuprojektiin saikin aikaa kulumaan ihan kiitettävästi.. Ite touri osuukin ens viikon viikonlopulle, tosi innolla oottaen! Huippua päästä taas vähän matkustelemaan, Kanadaan ja näkemään kauniit putoukset kanssa.

Taas on sen verran tapahtunu että pistetäänpä kaikki nyt tähän samaan sitten haha. LCC meetingiä nro who knows/counts anymore vietettiin jokunen viikko sitten sunnuntaina host family picnicillä. Ruoka, täydellinen keli, kaikki uudet au pair naamat, host familyt ja lapset koosti (onko tää sana?) siis tämän meetingin. Ja kuten sanottua meidän ryhmään on tullu ihan hirveesti uusia ihmisiä, joista en tuntenu paljon ketään kun missasin edellisen meetingin töiden takia. Suurin osa aupaireistahan tulee kesäaikaan/sen lopulla - vertaa mun training schoolilla helmikuussa 72 ihmistä, kun taas kesäkuukausina 300-400 uutta tulokasta. Mutta tosi kivaa kyllä, tuntu että tekee vaan hyvää meidän ryhmälle saada vähän uusia naamoja.

Paria sunnuntaita ollaan kanssa vietetty Georgetownissa, päätarkotuksena mennä kajakeilla joelle. Tällä kertaa toinen kerta toden sano jollon sinne päästiin, kun ekalla kerralla oli loistoilman takia kamala jonotus. Sää ei loppujen lopuks meidän kajakkireissulla ihan parhaasta päästä ollu, sai pitkähihanen paita päällä mennä.. Mutta aivan tosi kivaa oli! Ekalla kerralla suunnitelmien muututtua saatiinkin aika kulumaan muutenkin ihanassa Georgetownissa, ja käytiinpä vähän kurkkimassa yliopiston nurkkiakin (muistuttaa muuten vähän Tylypahkaa ainakin ulkoa) ja jättämään pieniä jälkiä tauluille ja oveen.. Suomi kiittää ja kuittaa.

Ens kuussa alkaa olla siis kaheksan (!!), uskon tai en, kuukautta täällä mantereella ja extendausasiaakin on liikkunu päässä paljolti. Sähköpostia ja puhelua on CC:ltä tullu, saa nähä mihin lopulta päädyn. Nyt voin sanoa että ainakaan kokonaista toista vuotta en tule täällä viettämään (koska joku raja), mutta luultavasti kuitenkin enemmän kun tän vuoden. Nyt tuntuu että en oo vielä valmis palaamaan takasin Suomeen, niin paljon enemmän ois vielä nähtävää ja koettavaa,  ja mukaanlukien mietintä tulevaisuudesta = missä ja millon opiskelen. Tuntuu ettei oo järkee tulla takasin Suomeen tyhjän päälle ennen kun on selvä suunnitelma mihin päin sitä elämässä etenee. Extendauksessa west coast houkuttelee tosi paljon, mutta toisaalta taas pelko perheen vaihtamisesta koputtelee pään sisällä. Niin paljon on erilaista rematch- ja huonot hostit-tarinaa kuullu että arpoo onko sittenkään kannattavaa heittää hyvää perhettä hukkaan. Toisaalta taas DC:hen jääminen tuntuu paikallaan polkemiselta - jäädä näkemään ja tekemään sitä samaa kun nytkin. Voihan perheen etsinnässä tulla lottovoittokin ja saada taas uusia kokemuksia ja näkemyksiä jenkeistä west coastin näkökulmasta. Paljon on juttua kuullu miten erilaisia nuo kaks onkaan. Taas vähän uusia haasteita ja tuulia elämään. Niinpä siis sitä että missä ja kauan sitä mahdollista extendausta viettäs on vielä kovasti syvällä mietinnän alla. Tänään hdn kanssa juteltua tuli vähän selkeyttä asiaan muutamien pointtien kautta, mutta pitää nyt vielä katella että mikä se paras vaihtoehto nyt olis.

Tämä viikko onkin DC:ssä aika tapahtumarikas sillä Paavi on täällä vierailemassa ja turvatoimet kaupungissa onkin sen mukaiset. Mietin oisko pitäny lähtee DC:hen kattomaan Paavi sirkusta sillä aikaa kun lapset oli koulussa mutta laiskuus iski. Kovasti hehkutetut Ed Sheeranin konsertit on kanssa vallottanut Verizon centeriä, jonne meidän oli aluks tarkotus mennä.. Mutta koska au pairius ja työajat, niin ei kavereiden ajat mätsänny ihan niinku piti. Viikonloppuna sitten National Mallin valtaa Landmark festarit,  jotka luultavasti jätetään väliin sekin lippujen hintavuuden ja varsinkin artistikattauksen takia. Jännä kun se tuntuu olevan iso, mutta kovin montaa tuttua artistia ei listalta oikein löytyny, eikä nekään oikein iskeny. Mutta eiköhän sitä jotain muutakin hauskaa keksitä (vesisateen saattelemana..) sen sijasta! Kivaa että kun kerrankin paljon tapahtuu ni eikö me vaan missata kaikki haha.

HOLIDAY MODE

..onkin jo long gone, pari viimestä viikkoo. Taas on jääny tänne julksematta monet jutut kun en oo millään ehtiny joten tääkin postaus sisältää varmaan kolmen verran tavaraa. Mutta siis pari viikkoo jonkun ajan takaa menikin otsikon mukaisesti todellakin lomafiilingillä. Sain siis aika myöhään kuulla tarkat lomapäivät mikä vaikeutti vähän pläänäystä että mitä tekee. Lopulta siis päädyin pienelle kaupunkikierrokselle, eka vuorossa oli Chicago, jonka jälkeen lähin Janeten huomaan Nykiä kohti. Turreilujen jälkeen ja parin kotona vietetyn vapaapäivän jälkeen "työt" taas koitti torstaina, kun piti lähteä hakemaan lapsukaiset takasin Texasista, jossa ne oli siellä hostmummin luona. Viimeinen turrekohde parin viikon matkustukselle ja lentelylle olikin viikonloppu Floridassa päin pienellä perhematkalla. But first..

Kolme viikkoa sitten tiistaina loman kunniaksi hyppäsin siis samaan taksiin hostien kanssa aamulla ja kohti lentokenttää, josta matka jatku kohti Chicagoa. Kiitos Annille matkaseurasta, oli kyllä aivan huippu juttu että lähettiin näkemään tuota kaupunkia vaikkakin vähän extemporee. Hirveitä odotuksia mulla ei Chicagosta etukäteen ollu, tiesin vaan että tosi kiva kaupunki pitäs kuulemaan mukaan olla kyseessä. Ja niin olikin!! Oon aivan ihastunu kyseiseen paikkaan. Se jotenkin muistutti New Yorkia korkeine pilvenpiirtäjineen, mutta toisaalta taas ihan eri maailmasta - puhdas ja lähes turkoosin(!) veden äärellä. Toisella puolella katua kunnon kaupunkinäkymä pilvenpiirtäjäryppäineen ja toisella puolella waterfront tai hiekkarantaa, joka näyttää melkein jopa meren rannalle. Jos vaan saatte mahollisuuden mennä käymään siellä, menkää! Ainakin näin kesäaikaan aivan ihana ja tosi nätti, me saatiin vielä aivan täydelliset kelit noiden kolmen päivän ajalle jotka siellä vietettiin. 

Meillä kun aikaa ei nyt kun se pari päivää siellä ollu, niin ne meni kyllä aika tiukasti turreillen. Kaikki must jutut mitä haluttiin nähä, saatiin kyllä loistavasti mahutettua ja sanoisin kyllä että pari päivää oli ihan riittävästi nähä kaikki mitä halus. Ehittiin kiertää tottakai waterfrontilla, pavulla, Navy Pierillä, illalla käytiin pilvenpiirtäjässä (Chicago 360 / joku vastaava oli paikan nimi), syömässä kuuluisaa Chicago pitsaa (ihan törkeen hyvää haha mutta kaloreita ei lasketa..), rannalla, Lincoln Parkilla, moikkaa Trumpia.. Mutta ehoton lemppari oli kyllä Willis tower ja skydeck = lasikuutiot siellä ylhäällä ulkona rakennuksesta, josta sai kyllä aika hyvän näkymän alas ja ympärille. Vähän meinas kädet tutista että joskohan lasi kestää, mutta vielä elossa ollaan. Yhen artikkelin mukaan oli kuulema jonkun turren alla alkanu kuulemaan lasin halkeilua, varmaan on aika äkkiä juostu kuutiosta ulos siinä vaiheessa.

Chicagon reissusta kotiin selvittyä torstaina, parin tunnin unien jälkeen matka jatku tällä kertaa kohti bussia ja Nykiä. Luojan kiitos bussissa oli wifi mut pelastamassa, toisin kun tulomatkalla.. Perille selvittiin ja ihan Janetellekin asti ilman sen suurempia ongelmia. Juna-asemalta Janetella mun yllätykseksi Veera oli hypänny samaan junaan ja saatiin kunnon suomikerho illaks pystyyn. Turreilua ite Nykissä oli tarkotus tehä vähän enemmän mitä lopulta päästiin, mutta parempi jotain kun ei mitään eikö. Lauantaina suunnitelmissa oli lähteä vähän myöhemmin päivästä kohti Nykiä ja limoajeluiden kautta päädyttiin myöhemmin kotia. Ekaa kertaa tuli käytyä Brooklyn bridgelläkin tällä kertaa. New York nyt on aina New York, toivottavasti pääsee taas kohta uudestaan! Vähän suunnitelmissa ois viikonloppureissua jossain vaiheessa mutta katotaan millonka on aikaa.

Maanantaina hyppäsin sitten takasin bussiin kotia kohti, josta selvittyä Neea tuli hakemaan mut juna-asemalta ja lähettiin hengailemaan ja kattelemaan niitä vähäisiä tähtiä (who knows miten me siihen päädyttiin) mitä Alexandria meille tarjos. Viimeset lomapäivät menikin vähän suunnitelmista poiketen ihan vaan kotosalla, sillä mietityissä jutuissa ei ihan toteutukseen asti päästy kun ei muilta off aikaa oikein löytyny.. Mutta tekihän tuo ihan hyvää ihan vaan kotona "rentoutua" pari päivää, enkä kyllä ymmärrä miten niin väsynyttä tyttöä sitä oltiinkin. 

Torstai-iltana karu totuus ja arki taas iski päin naamaa että pitää kerätä ittensä lomamoodista takas todellisuuteen ja hakemaan lapset Texasista.  Iltalento oli melkei kolme tuntia delayed, ja aamulla lento lähti aikasin aamusta seittemän pintaan, eli ite Texas jäi kyllä nyt vähän kakkoseks lentokenttää lukuunottamatta. Olihan tuo aika tyhmää käydä ne vaan kirjaimellisesti sieltä pois lennättämässä mutta minkäs sille nyt mahtaa kun mulle homma lankes, en valita. Pelotti kyllä että millanenkoha sirkus show saadaan pystyyn matkan aikana - lapset nukku vajaa 5h ja tavaraa oli enemmän kun laki sallii (mitäs muutakaan sitä voi olettaa kun isoäiti kyseessä..). Mutta yllättävän hyvin päästiin jopa perille saakka ilman sen suurempia hermoromahuksia ja kommelluksia ja meikä saikin hyvän reenin raahatessa miljoonaa laukkua (koska lapsethan ei voinu kun pari laukkua jos sitäkään ite kantaa...) pitkin lentokenttiä. Iso kiitos vielä koneessa olleille viihykeruuduille, teki nimittäin mun hommasta viis kertaa helpompaa.

Bye DC

Lauantai-aamuna suunnattiinkin taas vaihteeks takasin kentälle päin ja kone taas etelää kohti, sillä Florida, me oltiin tulossa! Aina oon Floridassa halunnu käydä, niin oli kyllä ihan huippua päästä näkemään sitä. Paikka minne hostien kanssa mentiin oli Del Ray beach tai joku vastaava, joten kuitenkaan ihan missään kaupungissa ei ilmeisesti oltu. Hyvä kun on itekki näköjään kartalla että missä päin maailmaa sitä on tullu käytyä..

Lauantaipäivä vierähti aika pitkälti rannalla, jossa oli ihan j ä r k y t t ä v ä s t i jellyfishejä ja hostäiti ja E saiki vähä polttamia niistä. Ite jätin uimisen siltä istumalta aika vähäiseks sattuineista syistä, ei todellakaan huvittanu olla vedessä kun vähintään kolme meduusaa piiritti ympärillä. Lämpöä riitti kyllä ihan riittävästi ja ilma oli hullun kosteeta, en ees tienny että humidity jossain muualla vois vetää vertoja tälle meidän ilmastolle välillä täällä mutta voi kyllä. Merivesi oli ihan hullun lämmintä, ei se ees pahemmin viilentäny. Otettiin kanssa kajakit ja lähettiin niillä seilailemaan meduusojen kavereiks merta kohti. Mutta ranta oli ihana (seaweediä ja jellyfishejä lukuunottamatta haha) kuten aina ja dinnerin jälkeen lähettiinki takasin hotellille rauhottumaan.

Sunnuntaina aamukirkon jälkeen (kyllä, meidän hostit käy kirkossa) lähettiin semmoseen akvaario/luontopaikkaan jossa oli kaikkia mereneläviä, lähinnä erilaisia kaloja ja kilppareita sun muita. Vielä ennen kotiin lentoja ruokailun lomassa meille jäi aikaa joten päätettiin lähteä käymään keilaamassa ja kukas mukaan kun minä se tottakai toi voiton kotiin.

Viime viikolla vietettiinkin sitte viimestä kesälomaviikkoo aika sekavin tuntemuksin- 1) selvisin kesästä hengissä 2) mulla oli ihan tosi huippu kesä, vaikka viimeset työviikot olikin aikataulullisesti ihan kamalat 3) miten kesä menikään niin nopeesti??! 4) ihanaa että koulut alkaa = päivävapaat täältä tullaan! 5) en haluu että kesä loppuu (vaikka no sääolothan täällä on kyllä vielä ihan samanlaiset kun "kesäkuukausina", mutta silti jotenkin tosi masentavaa toisaalta, hyi lumi älä ikinä tule, ainakaan tänne amerikan maalle koska jenkit..) 6) oon ollu täällä jo kohta 7 kuukautta?!
Viime viikon tiistaina kävin kanssa heittämässä Tuulian lentokentälle joka onnistuneen vuoden jälkeen matkas takas Suomen maalle. Edellisenä iltana lähettiinki sitte yhessä Neea mukana Olive gardeniin viimeselle ehtoolliselle ja hiilariyliannostukselle.

Vika lasten kesälomaviikonloppu ennen tän viikon maanantaita menikin mun puolesta aika tylsästi- lauantaina ylitöissä koska hdn lento työmatkalta peruttu, onneks kuitenkin illasta ehin vielä suomityttöjä ja Caliin muuttavaa Pihlaa moikkaamaan DChen vaikka pool party-LCC meeting välistä jäikin, ja sunnuntai vierähtikin ilosesti koulun penkillä (niin pitkästä aikaa) takarivissä missäs muuallakaan Niagara Falls kurssilla. Ja kyllä, kohta seittemän kk täällä viettäneenä oon vihdoin alottanu vaadittujen kuuden credittien metsästyksen ja taisimpa siinä kuuden kk paikkeilla VA ajokortinkin saada hoidettua pois alta... Hyvä minä. Noh, parempi myöhään kun ei millonkaan, eiks se nii mee?

Mutta nyt lapset siis päivät onnellisesti koulussa ja tänään perheen entinen au pair Laura tuli tänne kyläilemään kolmeks viikoks. Vietettiin dinneriä tänään yhessä ja saksalainen Eileen tuli meille päin kanssa moikkailemaan Lauraa pitkästä aikaa. Mutta nyt nukkumaan, huomenna taas herätys 6.35, auttakaa.