LET THE COUNTDOWN BEGIN

Tää menee ihan hehkutukses kyllä nyt mutta otsikko summaaki kyllä tällä hetkellä aika hyvin kaiken tarpeellisen- päivät vähenee ja vikat 10 enää jälellä!! Ihan huippua, en meinaa ymmärtää! Tosi outoa alkaa katsoa ajassa taaksepäin- miten pitkään syksystä oonkaan tuota 10 päivän päässä olevaa hetkeä oottanutkaan ku kuuta nousevaa. Muistan kun kirosin kaikille ettei aika liiku mihinkään, mutta nyt täytyy myöntää että viime päivät (vaanxD) on menny yllättävän nopeesti. Toisaalta tuntuu että onko jotain jääny nyt tekemättä kerta päivät ei oo liikkunu mihinkään jossain vaiheessa.. Oishan niistäki voinu koittaa vaikka nauttia vähä enemmän? Mutta en nyt halua kuluttaa ajatuksia vanhan vatvomiseen ja jossitteluun vaan tähän:

Sairastelukin alkaa onneksi olla jo voiton puolella, huh. Pari viimestä päivää oon vielä jännänny ettei vaan lämpö enää nouse ku on ollu vähä kiikun kaakun mut ei oo onneks pahemmin. Jospa se elämä alkais taas hymyillä oikein kunnolla ja jos ei ala niin laitetaan se. Pienestä hymystä huolimatta myönnettäköön etten oo vielä päässy ihan täydellisesti yli siitä kuumeen nostattamasta ärsytyksestä mikä on tosi tyhmää, sillä eihän tuolle sairastelulle mitään mahtanut. Meni vaan viikko ihan hukkaan, sinä aikana ois ehtiny nähä paljon ihmisiä ja tehä kaikkea kivaa.. sitä Gossip Girl maratonia ku ehtis pitää muullonkin ku viimesinä suomiviikkoina. Vielä kun just mietittiin kavereiden kanssa ennen kun sain kuumeen, että nyt on oikeesti viimeset hetket nähä yhessä kunnolla ja ihan millon haluaa, sillä lukion oltua ohi (lopuiltakin) kaikki suuntaa omille teilleen ja monet pois täältä kotikulmilta ja paikkakunnalta. Toisaalta tuo on pelottava ajatus, mitä en vielä vähän aikaa sitten osannu kuvitella. Yks aikakausi alkaa olla ohi ja katse on käännettävä tulevaisuuteen huippujen muistojen kera. Pelottavaa myös aatella että ku tulen joskus takasin tuolta rapakon toiselta puolelta niin kaikki on saattanu hävitä täältä kotoa, eikä ookaa enää sitä tuttua tukiverkkoo vastassa. Joten sitä suuremmalla syyllä unohetaan sairastelut ja kurotaan menetetty aika takasin ottamalla kaikki irti näistä vikoista ajoista ♥ ikävä tulee kaikkia!

Mutta asiasta seuraavaan, en oo tainnukaan aiemmin vielä mainita mitä siis tulevaisuudessa tulee tapahtumaan kun lopulta astun koneesta Amerikan maalle. Monet asiasta vähänkin tietävät voi siis arvatakin että mun matka ei suoraan lennolta jatku mun perheen luokse DC:hen vaan pienen mutkan nimeltä New York kautta. Oonkin saanu ihan kivasti maistiaisia siitä citystä muutaman GG-jakson siivittämänä tässä viime aikoina(...), vaikka ei se todellisuus välttämättä ihan sitä ookaan. Mut ootan kyllä niin paljon mitä tuleman pitää, on se aina ollu haave sinne päästä ihan pikkutytöstä asti! Hassua, että joskus oon miettiny tuunkohan ikinä sinne pääsemään (tai ylipäätään USAan) ja esim. näkemään sitä kuuluisaa vapaudenpatsasta, vaikka kohta kaikki on ihan käsillä.
Mutta takas asiaan. Saan siis mun ensikuvan jenkeistä muiden samaan aikaan saapuvien au pairien kanssa Long Islandilla, CC:n järjestämällä au pair training schoolilla, jossa vietän alkuviikon. Asutaan ja opiskellaan siis yliopistokampuksella, joten hotellielämästä ei kuitenkaan ole tietoa. Siellä on kaikenlaisia luentoja lastenhoidosta ja amerikasta ym. Tulee vissiin olemaan aika intense alkuviikko, ainaki mitä sitä aikataulua on kattonu.. Saa nähä mitä siellä tulee vastaan ja näin ainoona suomalaisena. Torstaina päästään sitten iltapäivällä ite NYC:hen kiertelemään, woopwoop! Mutta tästä kaikesta tulossa varmasti lisää juttua tulevaisuudessa kunhan siellä asti ollaan. Koitan parhaani mukaan pitää ajatuksia vielä täällä Suomen maalla, vaikka aika ongelmalliseks se on muodostunukin..