PERFECT. JUST PERFECT.

Miks mun tuurilla ei ikinä pitkälle pötkitä? Meijän perheessä on jo muutamien päivien ajan kiertäny kuumeilua ja tadaa- eikö vaan tänään aivan liian pitkän hammaslääkärin jälkeen (siis vika ei onneks ollu mun hampaissa:D) ei auttanu muu kuin nöyrtyä, rikkoa lupaukset terveenä pysymisestä ja laittaa kuumemittari kainaloon. Pöpiolossa ehti jo useampaan kertaan toivoa että kaikki johtuu vaan huonosta yöunesta, hammaslääkärissä makoilusta ja puudutuksesta mutta ei. Selkeestikään mun eilisistä "näin vältät flunssan" googlailuista ei ollut mitään apua ja tuloksena täytyy vaihtaa hakusanoiksi "näin selätät flunssan nopeasti". Luojan kiitos mittari ei hirmuisiin kuolemalukemiin noussut, joten jospa tää tästä. Ärsytyskäyrät kohosi kylläkin aika korkeelle ja nopeeta, sillä vika asiana koko maailmassa haluun nyt makoilla sängyn pohjalla ja unohtaa kaikki kivat suunnitelmat kun on pari viikkoo aikaa enää suomessa. Kai se on pakko vaa köhiä täällä ja vetää kaiken maailman terveyslitkuja ja buranaa nassuun että parantuisin maanantaiks (tai ainakin mahd pian pliis), viikonloppu taitaa olla jo suurilta osin menetetty. Maanantaina ois nimittäin tarkotus tehä vielä päiväreissu Helsinkiin jossa kaverilla on illalla luennot.
Noh, ehkä loppujen lopuksi kuitenkin parempi että sairastun nyt enkä viikon päästä.. Sit vois vasta paniikki iskeekki koska lähtöön ois vaan about viikko. Nyt sentään ehtii (fingers crossed) parantua vielä hyvin!

Muuten on kyllä asiat kuosissa, kunhan saan vaan kansainvälisen ajokortin ajoissa. Hammaslääkärissä on siis tullut juostua parikin kertaa (jos nyt ois hampaat sit kuosissa vaikkei ne nii huonossa kunnossa ollukaan) ja tuliaisetkin on makeisia lukuunottamatta ostettu. Enää matkalaukku (laukut) odottaa täyttäjää ja onhan vielä tietty jotain muita juttuja kuten siivousta, viimesiä tarvittavia ostoksia ja rahan vaihtoo edessä. Tänään 17 pv lähtöön (en siis laske päiviä ollenkaan..eiku) enkä kyllä malttais millään oottaa! En tiiä onko mussa jotain vikaa ku tuntuu etten vieläkään käsitä että oon tosiaan kokonaisen vuoden poissa täältä tutuilta kulmilta ja lähtö tuntuu vieläki vähä kaukaselle vaikka alkaaki realisoitua.. Jos se sit vika viikolla viimestään iskis. Missään vaiheessa ei oo kyllä kunnolla tullu semmosta "mihin mä oon pääni laittanu"- fiilistä tai pelkoa tulevasta. Voihan tää toisaalta olla vähän tämmöstä ostin sian säkissä meininkiä mutta kyllä mä uskon että hyvä tästä tulee.. ainakin jos pääsen tästä kiusankappaleesta nimeltä kuume eroon. Wish me luck!