VIISUMIHAASTATTELU

Tässäpä olisi taas yhdenlainen versio muiden joukossa viisumihaastattelusta, vaikka kaikki jenkki au-pairien blogit näitä pilvin pimein pursuavatkin.. En oikeastaan "jännittänyt" itse haastattelutilannetta vaan sitä onko kaikki tarvittavat paperit mukana ja että hyväksytäänhän viisumi. Kaikkialla kun tuntui olevan vähän eri ohjeita mitä kaikkea mukana haastattelussa tulee olla. Lopulta itselläkin oli kuitenkin kourassa muutamat ylimääräiset paperit, mutta parempi niin päin! Helpotti kyllä lukea vähän haastatteluista etukäteen muista blogeista, jotta tiesi edes vähän mitä tuleman pitää. Viisumia haettaessa on siis pakko käydä paikan päällä näyttämässä naamaansa, joten päätimme sitten kaverin kanssa tehdä samalla pienen miniloman/roadtripin Helsinkiin ja huippua kyllä olikin!
Kävin siis haastattelussa jo vähän ennen uutta vuotta. Aika oli melko aikasin aamulla maanantaina USA:n suurlähetystöllä jonne onneksi pääsin autokyydillä, ettei tarvinnut unihiekat silmissä ruveta suunnistamaan perille.

Olin paikalla vähän ennen omaa aikaani, eikä rakennuksesta voinut kyllä erehtyä. Ulkona paikan päällä oli värjöttelemässä paljon muitakin hakijoita. Aluksi piti pienestä luukusta antaa passi virkailijalle joka sanoi, että sisään kutsutaan nimellä. Ilma oli superkylmä ja minulla fiksuna tyttönä tietysti conssit jalassa joten vartin odottelu siinä pakkasessa ei ollut ihan top 10 aamuherätyksissä. Olivat ilmeisesti muutenkin aikataulusta jäljessä. Vartin jälkeen sain viimein kutsun sisälle ja samanlaiseen turvatarkastukseen kun kaikkialla muuallakin, esim. lentokentillä. Puhelimet ja muu elektroniikka piti jo sulkea odotellessa. Kieltämättä kävi kyllä sääliksi muutamia, jotka olivat jo jäätymäsää ulkosalla ennen kuin itse edes tulin paikalle ja joita ennen pääsin kuitenkin sisälle.

Turvatarkastuksessa laukku piti jättää siihen ja mukaan sai vaan paperit sekä takin. Vartijan saattelemana vaihdettiin ulkokautta rakennusta, jossa oli sitten odotushuone ja "haastattelut". Vuoronumeron saatuani piti odotella huoneessa penkeillä muiden kanssa ja odottaa että oma numero tulee ruutuun. Viimein kun vuoroni tuli piti mennä viereiseen huoneeseen ensimmäiselle luukulle. Siinä paperit tarkisti kiva suomalainen nainen ja otti passin ja vain muutaman tärkeimmän paperin. Sitten piti odotella samaisessa huoneessa vielä toiselle luukulle (yksi luukku ei ollut käytössä), jossa sitten otettiin sormenjäljet ja oli itse haastattelu, jos sitä siksi voi edes sanoa. Tällä luukulla oli mukava englantia puhuva nainen joka sormenjälkien ottamisen jälkeen vain kysyi miksi olen jenkkeihin lähdössä ja olenko jo jutellut tulevan perheeni kanssa. That's it. Hän sanoi että viisumini on hyväksytty ja se lähetetään tulemaan minulle postissa. Hyvien päivänjatkojen toivotusten jälkeen olin free to go ja viisumi tulikin samalla viikolla postissa. Ei siis lainkaan paha juttu, jos osasi vain saada paperityöt oikein tehtyä. Sääliksi kävi yhtä tyttöä joka ei ilmeisesti ollut tehnyt nettihakemusta loppuun asti tai jotain vastaavaa ja joutui ensimmäiseltä luukulta kotiin varaamaan uutta aikaa.

Lähtöä ajatellen kaikki näyttää siis hyvälle, lentotiedotkin sain jo ajat sitten. Toivottavasti ne eivät enää muutu (mitä en kyllä usko), sillä lento on suora(!) Helsingistä Nykiin. Eipä tarvitse vaihdella koneita kesken matkan ja jos vaikka laukkukin tulisi perille asti ensimmäisellä yrittämällä. Olen ainoa suomalainen joka lähtee sillä viikolla, eikä ilmeisesti kukaan mukaan (yht. 8 ruotsalaisesta ja tanskalaisesta) ole lentämässä Helsingistä, joten toiveista huolimatta matkaseura taitaa jäädä vaan haaveksi.