GOOD LIFE

Se on sit menoa nyt. Tosi hassua miten nää päivät on nyt oikeesti käsillä, mitä on etukäteen niin paljon miettiny. Kirjottelen tällä hetkellä täältä junasta matkalla helsinkiin tapellen surkeen wifin kanssa. Heipat on nyt sanottu (liian monta kertaa) ja eihän siitä lopulta ilman itkuja selvitty.. haha ihan mahotonta. Muistot vaan vilisee silmissä, tulee kyllä ikävä ♥ Mut onneks skype pelastaa pahan paikan tullessa. Vaikka kuinka on ollu aikaa valmistautua lähtöön- tähän ja huomiseen päivään, niin ei sitä vaan mitenkään osannu valmistautua niihin tunteisiin ja fiiliksiin mitä pintaan nousee. Ei sitä ennen eilistä ja tätä päivää osannu tajuta, että en oikeesti nää kotoa enää mitään kokonaiseen vuoteen.  Niinkuin aiemmin arvelinki, niin kyllä se lähtö vaan nyt realisoitu ihan kunnolla (viimeinkin haha) kun jäi oma kotikaupunki ja ihanat ihmiset selän taakse. Mutta huomennahan sitä vasta koneeseen sitten kuitenkin noustaan, vaikka päivälaskuri näyttääki enää tunteja (pitäsköhä mun vähä rajottaa tätä laskurin käyttöö..?!). Tänään siis suuntana Helsinki ja HUOMENNA (can't believe it) New York ja training school!

Olihan nää vikat päivät paitsi tosi ihania (ja aika meni supernopeesti), niin myös pientä taistelua-  tarkottaen lähinnä minä vs. matkalaukku. Innolla ootettu ja aika helpoks aateltu pakkaus ja lähtövalmiit laukut olikin aika tuskallisten tuntien takana, ennen kuin lopulta sai kaikki tavarat kasaan. Ihan viimeseen asti venkslasin niitä ees sun taas ja varmaan samaa vielä illalla luvassa.. Vaikka sai kyllä kiitettävästi palapeliä koota laukun sisään parhaiden taitojen mukaan tavaraa ollessa enemmän mitä kuvittelin, en osannu arvata että ongelmat tulee painorajojen kanssa, kerta max. 23 kg (+käsimatkatavarat) edestä saa tavaraa mukana olla (miks se täytty nii helposti..). Miten vaikeeta voikaan olla päättää mitä uhrautuu jättämään pois ja mitä ottaa mukaan? Haha. Sormet ristiin, että ois nyt kaikki tarvittava mukana ja saan kaikki laukut läpi ihan sallituissa rajoissa.. Vannoin aiemmin itelleni että sinne päin mentäessä on aivan turha mitään ylimääräsiä matkatavaramaksuja maksaa tai paketteja lähetellä. Saa sit nähä miten ja monenko laukun kanssa tuun ikinä pääsemään sieltä takasin kerta tää lähteminenkin oli jo näin vaikeeta:D Vaikka kuinka innoissani oonkin, niin tuntuu se silti aika hurjalta että nyt on elämä pakattu mukaan ja kokonaan new chapter ja uus elämä oottaa ihan kulman takana! Oon kyllä jutellu muutamien au pairien kanssa, jotka siellä mun lähettyvillä sitten majailee ja mun perheen nykyinen au pair on mun kanssa samaan aikaan siellä reilun viikon mun apuna, joten ehkä ihan tuiki tuntemattomaan ei tarttee hypätä. Vaikka lähtö tuntuukin nyt todellisemmalta kun ikinä ennen, on silti vähän vaikee tajuta että huomenna mä oikeesti oon rapakon toisella puolella NY:ssä!

Kuvien anti on nyt vähän heikkoo mutta tässä jotain mun viimesistä hetkistä..  matkalaukku oottamassa täyttäjää // fiilikset kun tajusin että tavaraa saattaaki olla vähä enemmän mitä kuvittelin // viimeset piinaavat minuutit juna-asemalla // vietettiin läksäreitä vohveleiden äärellä ja kerrankin kaikki koolla pitkästä aikaa, ihanaa

Mut nyt on aivot niin pehmeenä ettei tiiä mitä pitäs aatella vai pitäskö mitään. Saa nähä millon pääsen/ehin seuraavan kerran tänne päivittelemään. Oon tosi onnellinen, että pääsen kokemaan tän kaiken, vaikka onkin haikeeta jättää kaikki tutut Suomeen. Nyt aion yrittää vaan nauttia parhaani mukaan ja koitan jättää turhat stressailut pois. Bye Finland, hello US!