HELLO 2016

Ihan hävettää kun ollaan jo helmikuun puolella ja talossa oltu viikon verran suunnilleen loukussa lumimyräkän takia, mutta siltikään en oo onnistunu kasaamaan ja julkasemaan tätä postausta aiemmin. Mutta finally, parempi myöhään kun ei millonkaan.. Tässä siis tekstiä jonka kirjotin jo tammikuun alussa, ja juttua joulusta asti, pahoittelen.

I am ready. Tää vuoden alotus on ollu mun osalta parempi kun hyvä! Päivä 1/365 oli better than well spent kaupungissa nimeltä New York, jossa ite vuoden vaihtuminen tuli myös todistettua. Vaikkakin lomat (lue joulu + uus vuos) meni yllättävän mukavasti ei sitä faktaa voi vaan kiistää, että näin au pairin näkökulmasta ei voi olla muuta kun onnellinen että koulu alko taas. Päivävapaat on mulle enemmän kun tervetulleita, vaikka yllättävän nopeesti ne pari välipäivää menikin joulun ja uuden vuoden välissä, jollon töissä oltiin pitkin päivää. Joulufiilistä itestäni löysin järisyttävän vähän vielä näin totaaliseksi jouluihmiseksi julistautuneena. Vaikka kaikkialla koristeita pursusi ja laulut soi, en vaan päässy syksyfiiliksestä yli. Suurin syy kyseiseen oli luultavasti fakta että vielä vähän ennen jouluakin DC:ssä oli vesisadetta ja lämpöasteita parisenkymmentä, eikä ollut sitä jokavuotista perinteitä täynnä olevaa joulua kotona perheen kanssa. Kaikesta tästä huolimatta olin kuitenkin innoissani jenkkijoulun kokemisesta.

Mutta matkataampas takasin vielä viime vuoden puolelle vaikka näin uudesta vuodesta ja uusista tuulista tässä nautitaankin. Jouluksi lähdettiin siis perheen kanssa Wisconsiniin, josta hdn siskon mies on kotoisin. Heillä on paljon perhettä siellä, joiden luona mekin saatiin asustella joulun aikaa ja joilla on joka joulu perinteitä tosi isolla porukalla. Alexin (hdn siskon miehen) perhe on kyllä ihan huippua porukkaa ja ihana miten tunsin itteni siellä tosi tervetulleeks. Keskiviikkona 23. pv lennettiin DC:stä Chicagoon, josta vuokra-autolla ajeltiin vähän yli Milwaukesta pohjoiseen Alexin vanhempien talolle. Valkeeta joulua ei sinne saatukaan vaikka kovasti hd sitä aiemmin povaskin. Matkanpäähän saavuttua mun yllätykseks siellä oli jo Alexin sekä hänen veljensä perhe ja myöhemmin tulossa vielä noin 40 ihmistä lisää. Ja minä tietenkin kaikkeen varautuneena (not) kaikista rennoimmat matkustusvaatteet mitä voi kuvitella (=sweatpants + tpaita), melkein ilman mitään meikkiä haha. Vaikkei nyt ihan niin ihmiselle näytettykään mitä ois voinu, oli silti kaikesta huolimatta ihan älyttömän hauska ilta. Heillä on joka vuosi perinteenä pitää eräänlainen noppapeli-ilta- neljän pöydissä istutaan ja kierretään voittoja. Kuka saa eniten voittoja luonnollisesti voittaa koko jutun. Mutta pienenä lisänä (ja vissiin aika isona osana tai pelin tarkotuksena) heillä on white elephant-gifts. White elephant lahja on siis lahja toiselle, joka on enemmänkin vitsiä ja roskaa, jonka voi melkein heittää menemään koko jutun jälkeen. Mutta oli tuollakin jotain oikeesti hyviä lahjoja, jota mulle ei kuitenkaan onni lopulta tuonu. Pelailujen jälkeen kokoonnuttiin siis rinkiin kaikki lahjat keskellä ja alotettiin jakamaan niitä muutamien sääntöjen värittämänä hävinneestä voittajaan, ja jokainen koittikin metsästää itselleen sen ei-niin-kamalan lahjan. Tosi hauska ilta kaiken kaikkiaan pelaillen ja hyvää ruokaa syöden mukavien ihmisten ympäröimänä.

Aattopäivänä lähettiin yhessä lasten paratiisipaikkaan pomppulinnojen luvattuun maailmaan, joka vähän vei sitä vähäisintäkin joulufiilistä pois. Mutta ihan mukavaa siellä oli porukalla hengailla ei siinä. Muutenkin tää pv ja seuraava meni aikalailla vaan hengaillessa ja pelejä pelatessa, tietenkään ite joulupäivä-aamun hirveetä lahjakasaa unohtamatta. Ihanasti oli muakin muutamilla lahjoilla muistettu. On se hassua miten pienenä joulu pyöri lahjojen ympärillä, mutta viime vuosina on alkanu enemmän arvostamaan kaikkea muuta enemmän, eikä lahjoilla enää niin isoa merkitystä enää olekaan.

Joulupäivän jälkeen ajettiin takasin Wisconsinista Chicagoon, jossa oli toinen ja vielä isomman porukan juhla, ja jonne mäkin onneks osasin varautua vähän paremmin kun edellisiin isoihin karkeloihin. Taas oli ihan tosi mukava ilta, jonne joulupukkikin oli eksyny sinne tuomaan muutamia lahjoja. Tosi kiva oli nähä myös Alexin serkkuja, jotka olikin viime kesänä täällä päin kyläilemässä jolloin niitä ekaa kertaa näin. Sunnuntaina olikin aika lentää takasin Chicagosta ja alkuviikko menikin töitä tehden.

Mullahan on bucket listillä alusta saakka ollu nye:n viettäminen Nykissä, joten tieto sinne lähtemisestä on ollu jo aika pitkän aikaa sitten. Ihanan au pair-elämän ja muiden aikatauluista koko ajan riippumisen myötä muutamien muuttujien kautta saatiin vasta saman viikon maanantaina varattua bussit nykiin. Ite oisin saanu enemmänkin kovasti kaivattuja vapaita, mutta Neealla oli töitä ja saksalaiset päättiki säästää rahaa ja olla lähtemättä joten päästiin lähtemään vasta ite uudenvuoden aattona. Majapaikkaa kovasti mietittiin, ja bussiin kello 2 iltapäivällä hypätessä ei vieläkään ollu tietoo, että missä veneen alla me nukutaan. Torstaina ennen lähtöö tuntu kyllä kaikki menevän niin pieleen kun mahollista, eikä tienny pitäskö itkee vai nauraa kaikelle. Mietittiin vielä bussissa istuessakin, että hypätäänkö vaan pois vai ei ja kehataanko me sinne lähtee kaikkien terroriuhkien sun muiden takia. Loppujen lopuks oltiin NIIN onnellisia että lähettiin. Bussissa istuessa tuntu vähän, että oltas vaan matkalla kohta räjähtävään aikapommiin, mutta Nykin lähestyessä alko mieli helposti kääntymään toisiin aatoksiin. Ja loppujen lopuks kaupungissa oli äärimmäiset turvajärjestelyt - poliiseja uskomattoman paljon joka kadun kulmassa ja kaduilla, joista monet aseistettu isojen kiväärien ym. kanssa. Jos halusi poiketa suljetun kadun läpi saatto matkan varrella olla poliiseilla metallinpaljastimet tai ainakin laukun tarkastus. Katseen nostaessa taivaalle näki yhellä silmäyksellä varmaan ainakin 8 helikopteria pörräämässä yläilmoissa. Että kyllä turvallisuuteen oli panostettu kuten asiallista nykypäivänä tuommosessa kaupungissa onkin.

Mutta no majapaikan suhteen loppu hyvin kaikki hyvin (..vai?), kun matkalla Neean äiti autto toivottomia täysi-ikäsiä (huom. täällä ala-ikäsiä) ja varas meille hotellihuoneen, että saatiin joku katto pään päälle. Maksettiin ittemme kipeiks ja hotelli osottautu kamalimmaks ikinä, mutta saatiimpahan suoja ettei tarvinnu kadulla kylmettyä. Ainut plussa hotellissa tosiaankin oli sijainti, joka oli vaan yhen korttelin päässä Times Squarelta. Onneks kaikki käänty lopulta parhain päin, vaikka meitä pelottikin että mitäköhän tai mihinköhän tänä vuodenvaihteena päädytään.

Bussimatka kesti kauemmin mitä alun perin piti, ja bussikuskiki ilmotteli puolivälissä matkaa että koitetaan ehtiä kaupunkiin ennen kaheksaa, jolloin ne alkaa sulkea liikennettä manhattanille. Sehän se päivästä ois vielä puuttunu, ettei oltas ehitty sinne ja vuosi ois vaihtunu bussissa istuen. Ehittiin onneks perille ennen kaaoksia ja seuraava etappi olikin hotellin löytäminen, joka kävi todellakin iltalenkistä. Tiia oli tässä vaiheessa liittyny meidän seuraan New Jerseystä. Times Squaren ympäriltä oli kadut suljettu, joten meidän piti kiertää tosi kaukaa, että päästiin hotellille, joka osottautu ihan erilaiseks miltä kuvissa näytti. Laitettiin Neean kanssa ittemme enemmän ihmisen näkösiks ja siitä lähettiin ettimään ruokaa kamalaan nälkään. Porukkaa oli kaupunkiin saapunu kyllä ihan kiitettävästi ja varsinkin vuoden vaihtumisen jälkeen kadut tulvi ihmisiä. Mekin lopulta kiireessä päädyttiin pujottelemaan autojen väleistä autotiellä juna-asemaa kohti kun kaikki tiet oli ihan tukossa. Mietittiin, että missä päin kaupunkia haluttas vuoden vaihtuminen viettää ja lopulta päädyttiinkin jäämään ihan Times Squaren kupeeseen suljettujen katujen taakse. Lössiä ja tunnelmaa löyty meidän ympäriltä ihan hyvin, vaikkei Times Squarelle asti päästy. Nähtiin kuitenkin vuoden vaihtuessa miten kulman takana liehu paperisadetta kun kello 12 koitti. Mulla oli alunperin mielessä, että tottakai oisin Times Squarelle halunnu mennä, mutta huonoja tarinoita kuullessa ja kaikkien terrorijuttujen myötä aateltiin että jos tällä kertaa kuitenkin jätetään se rumba väliin. Nähtiin me hotellia metsästäessä kuitenkin se kuuluisa pallo, joka oli ihan hullun PIENI verrattuna siihen, mitä luulin että se ois ollu. Vuosi vaihtu ja uudenvuoden yö päätettiinkin viettää ihan vaan nukkuen ja ladaten akkuja seuraavaan päivään.

Päivä 1/365 alko melko aikasella aamuherätyksellä, joka johdatti meidät mielenkiintosen aamupalan kautta Times Squarelle jo yheksän jälkeen. Turreilu jatku WTC memorialle ja 9/11 museoon, joissa en ollu vielä tätä ennen käyny. WTC on kyllä tosi nätti ja siitä tuliki tähän mennessä yks mun lempparipaikoista. Museossa terrorismin pauloissa meillä vierähtikin Neean kanssa helposti ainakin 2.5h, josta jatkettiin Brooklynin puolelle ja muualle kiertelemään. Bussi takasin päin lähti 7 aikaan illalla, ja takasin kotiin tullessa pysty huokasemaan helpotuksesta kun hengissä selvittiin haha.

Mutta kuten sanottua, ei ois paremmin voinu vuosi alkaa ja vaikka jo helmikuuta vietetään niin ainakaan vielä ei oo pahempia romahdusalamäkiä elämässä näkyny. Me saatiin kanssa ihan tammikuun alussa meille asumaan amerikkalainen Paige, jolla on internship DC:ssä. Hd ilmeisesti halus vaan hostaa vähän vielä lisää ihmisiä, mutta en valita, huippua että talossa on toinen samanikäne tyttö pyörimässä!

Ihanaa uutta vuotta, tääkin vuosi aikalailla vierähtää tän mantereen puolella, mutta joulukuussa koittaa kotiin paluu joka mua pelottaa jo nyt.. Saa nähä mitä tää vuosi tuo tullessaan, toivottavasti ainakin paljon uusia ihania kokemuksia, muistoja, ihmisiä ja oppeja elämään!