

Kolme viikkoa sitten tiistaina loman kunniaksi hyppäsin siis samaan taksiin hostien kanssa aamulla ja kohti lentokenttää, josta matka jatku kohti Chicagoa. Kiitos Annille matkaseurasta, oli kyllä aivan huippu juttu että lähettiin näkemään tuota kaupunkia vaikkakin vähän extemporee. Hirveitä odotuksia mulla ei Chicagosta etukäteen ollu, tiesin vaan että tosi kiva kaupunki pitäs kuulemaan mukaan olla kyseessä. Ja niin olikin!! Oon aivan ihastunu kyseiseen paikkaan. Se jotenkin muistutti New Yorkia korkeine pilvenpiirtäjineen, mutta toisaalta taas ihan eri maailmasta - puhdas ja lähes turkoosin(!) veden äärellä. Toisella puolella katua kunnon kaupunkinäkymä pilvenpiirtäjäryppäineen ja toisella puolella waterfront tai hiekkarantaa, joka näyttää melkein jopa meren rannalle. Jos vaan saatte mahollisuuden mennä käymään siellä, menkää! Ainakin näin kesäaikaan aivan ihana ja tosi nätti, me saatiin vielä aivan täydelliset kelit noiden kolmen päivän ajalle jotka siellä vietettiin.










Meillä kun aikaa ei nyt kun se pari päivää siellä ollu, niin ne meni kyllä aika tiukasti turreillen. Kaikki must jutut mitä haluttiin nähä, saatiin kyllä loistavasti mahutettua ja sanoisin kyllä että pari päivää oli ihan riittävästi nähä kaikki mitä halus. Ehittiin kiertää tottakai waterfrontilla, pavulla, Navy Pierillä, illalla käytiin pilvenpiirtäjässä (Chicago 360 / joku vastaava oli paikan nimi), syömässä kuuluisaa Chicago pitsaa (ihan törkeen hyvää haha mutta kaloreita ei lasketa..), rannalla, Lincoln Parkilla, moikkaa Trumpia.. Mutta ehoton lemppari oli kyllä Willis tower ja skydeck = lasikuutiot siellä ylhäällä ulkona rakennuksesta, josta sai kyllä aika hyvän näkymän alas ja ympärille. Vähän meinas kädet tutista että joskohan lasi kestää, mutta vielä elossa ollaan. Yhen artikkelin mukaan oli kuulema jonkun turren alla alkanu kuulemaan lasin halkeilua, varmaan on aika äkkiä juostu kuutiosta ulos siinä vaiheessa.











Chicagon reissusta kotiin selvittyä torstaina, parin tunnin unien jälkeen matka jatku tällä kertaa kohti bussia ja Nykiä. Luojan kiitos bussissa oli wifi mut pelastamassa, toisin kun tulomatkalla.. Perille selvittiin ja ihan Janetellekin asti ilman sen suurempia ongelmia. Juna-asemalta Janetella mun yllätykseksi Veera oli hypänny samaan junaan ja saatiin kunnon suomikerho illaks pystyyn. Turreilua ite Nykissä oli tarkotus tehä vähän enemmän mitä lopulta päästiin, mutta parempi jotain kun ei mitään eikö. Lauantaina suunnitelmissa oli lähteä vähän myöhemmin päivästä kohti Nykiä ja limoajeluiden kautta päädyttiin myöhemmin kotia. Ekaa kertaa tuli käytyä Brooklyn bridgelläkin tällä kertaa. New York nyt on aina New York, toivottavasti pääsee taas kohta uudestaan! Vähän suunnitelmissa ois viikonloppureissua jossain vaiheessa mutta katotaan millonka on aikaa.
Maanantaina hyppäsin sitten takasin bussiin kotia kohti, josta selvittyä Neea tuli hakemaan mut juna-asemalta ja lähettiin hengailemaan ja kattelemaan niitä vähäisiä tähtiä (who knows miten me siihen päädyttiin) mitä Alexandria meille tarjos. Viimeset lomapäivät menikin vähän suunnitelmista poiketen ihan vaan kotosalla, sillä mietityissä jutuissa ei ihan toteutukseen asti päästy kun ei muilta off aikaa oikein löytyny.. Mutta tekihän tuo ihan hyvää ihan vaan kotona "rentoutua" pari päivää, enkä kyllä ymmärrä miten niin väsynyttä tyttöä sitä oltiinkin.









Maanantaina hyppäsin sitten takasin bussiin kotia kohti, josta selvittyä Neea tuli hakemaan mut juna-asemalta ja lähettiin hengailemaan ja kattelemaan niitä vähäisiä tähtiä (who knows miten me siihen päädyttiin) mitä Alexandria meille tarjos. Viimeset lomapäivät menikin vähän suunnitelmista poiketen ihan vaan kotosalla, sillä mietityissä jutuissa ei ihan toteutukseen asti päästy kun ei muilta off aikaa oikein löytyny.. Mutta tekihän tuo ihan hyvää ihan vaan kotona "rentoutua" pari päivää, enkä kyllä ymmärrä miten niin väsynyttä tyttöä sitä oltiinkin.

Torstai-iltana karu totuus ja arki taas iski päin naamaa että pitää kerätä ittensä lomamoodista takas todellisuuteen ja hakemaan lapset Texasista. Iltalento oli melkei kolme tuntia delayed, ja aamulla lento lähti aikasin aamusta seittemän pintaan, eli ite Texas jäi kyllä nyt vähän kakkoseks lentokenttää lukuunottamatta. Olihan tuo aika tyhmää käydä ne vaan kirjaimellisesti sieltä pois lennättämässä mutta minkäs sille nyt mahtaa kun mulle homma lankes, en valita. Pelotti kyllä että millanenkoha sirkus show saadaan pystyyn matkan aikana - lapset nukku vajaa 5h ja tavaraa oli enemmän kun laki sallii (mitäs muutakaan sitä voi olettaa kun isoäiti kyseessä..). Mutta yllättävän hyvin päästiin jopa perille saakka ilman sen suurempia hermoromahuksia ja kommelluksia ja meikä saikin hyvän reenin raahatessa miljoonaa laukkua (koska lapsethan ei voinu kun pari laukkua jos sitäkään ite kantaa...) pitkin lentokenttiä. Iso kiitos vielä koneessa olleille viihykeruuduille, teki nimittäin mun hommasta viis kertaa helpompaa.
![]() |
| Bye DC |



Lauantaipäivä vierähti aika pitkälti rannalla, jossa oli ihan j ä r k y t t ä v ä s t i jellyfishejä ja hostäiti ja E saiki vähä polttamia niistä. Ite jätin uimisen siltä istumalta aika vähäiseks sattuineista syistä, ei todellakaan huvittanu olla vedessä kun vähintään kolme meduusaa piiritti ympärillä. Lämpöä riitti kyllä ihan riittävästi ja ilma oli hullun kosteeta, en ees tienny että humidity jossain muualla vois vetää vertoja tälle meidän ilmastolle välillä täällä mutta voi kyllä. Merivesi oli ihan hullun lämmintä, ei se ees pahemmin viilentäny. Otettiin kanssa kajakit ja lähettiin niillä seilailemaan meduusojen kavereiks merta kohti. Mutta ranta oli ihana (seaweediä ja jellyfishejä lukuunottamatta haha) kuten aina ja dinnerin jälkeen lähettiinki takasin hotellille rauhottumaan.



Sunnuntaina aamukirkon jälkeen (kyllä, meidän hostit käy kirkossa) lähettiin semmoseen akvaario/luontopaikkaan jossa oli kaikkia mereneläviä, lähinnä erilaisia kaloja ja kilppareita sun muita. Vielä ennen kotiin lentoja ruokailun lomassa meille jäi aikaa joten päätettiin lähteä käymään keilaamassa ja kukas mukaan kun minä se tottakai toi voiton kotiin.




Viime viikolla vietettiinkin sitte viimestä kesälomaviikkoo aika sekavin tuntemuksin- 1) selvisin kesästä hengissä 2) mulla oli ihan tosi huippu kesä, vaikka viimeset työviikot olikin aikataulullisesti ihan kamalat 3) miten kesä menikään niin nopeesti??! 4) ihanaa että koulut alkaa = päivävapaat täältä tullaan! 5) en haluu että kesä loppuu (vaikka no sääolothan täällä on kyllä vielä ihan samanlaiset kun "kesäkuukausina", mutta silti jotenkin tosi masentavaa toisaalta, hyi lumi älä ikinä tule, ainakaan tänne amerikan maalle koska jenkit..) 6) oon ollu täällä jo kohta 7 kuukautta?!
Viime viikon tiistaina kävin kanssa heittämässä Tuulian lentokentälle joka onnistuneen vuoden jälkeen matkas takas Suomen maalle. Edellisenä iltana lähettiinki sitte yhessä Neea mukana Olive gardeniin viimeselle ehtoolliselle ja hiilariyliannostukselle.

Vika lasten kesälomaviikonloppu ennen tän viikon maanantaita menikin mun puolesta aika tylsästi- lauantaina ylitöissä koska hdn lento työmatkalta peruttu, onneks kuitenkin illasta ehin vielä suomityttöjä ja Caliin muuttavaa Pihlaa moikkaamaan DChen vaikka pool party-LCC meeting välistä jäikin, ja sunnuntai vierähtikin ilosesti koulun penkillä (niin pitkästä aikaa) takarivissä missäs muuallakaan Niagara Falls kurssilla. Ja kyllä, kohta seittemän kk täällä viettäneenä oon vihdoin alottanu vaadittujen kuuden credittien metsästyksen ja taisimpa siinä kuuden kk paikkeilla VA ajokortinkin saada hoidettua pois alta... Hyvä minä. Noh, parempi myöhään kun ei millonkaan, eiks se nii mee?

Mutta nyt lapset siis päivät onnellisesti koulussa ja tänään perheen entinen au pair Laura tuli tänne kyläilemään kolmeks viikoks. Vietettiin dinneriä tänään yhessä ja saksalainen Eileen tuli meille päin kanssa moikkailemaan Lauraa pitkästä aikaa. Mutta nyt nukkumaan, huomenna taas herätys 6.35, auttakaa.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti