ASHEVILLE

Toissa sunnuntaina 4th of julyn jälkeen pakattiin siis auto ja otettiin hostien kanssa suunta kohti Ashevilleä, North Carolinaa. Ajomatka oli kevyesti reilu 8h DC:stä perille hostäidin vanhempien luokse, mutta yllättävän mukavasti matka taittu. Paikkana Asheville oli tosi nättiä seutua Blue Ridge vuorien (jotka ilmeisesti kuuluu appalakkeihin) keskellä. Vaikka kaupunkina paikka ei ihan isoimpien mittoihin yllä, oli siellä silti ainutlaatusia juttuja mitä muualta Jenkeistä ei välttämättä niin helposti löydä. Mun onneks lapset pääsi taas leireilemään aamupäivästä ja iltapäiväks yleensä suunniteltiin kaikennäköstä muuta hauskaa, joten hirveen raskas viikko "töiden" suhteen ei ollu.

Meillä kävi aivan loistava tuuri säiden suhteen, sillä aivan viimeseen iltaan asti ennen sunnuntaita sää näytti pelkkää ukkosta, kunnes se vaihtu ihan äkkiseltään aurinkoiseksi. Hosteilla oli ajatuksena tehä just paljon kaikkia outdoor juttuja, niin nättiä luontoa sieltä kun löytyy. 

Maanantaina lasten leirin jälkeen päätettiin siis lähtee haikkaamaan (hiking tiiätte kyllä) Ashevillen korkeimman vuoren, mount Pisgah:n huipulle. Me hd:n kanssa oltiin aika varmoja ettei reissusta oltas selvitty ilman reppuselkäkyytejä lapsille, mutta kappas kummaa molemmat marssi hyvään tahtiin kohti vuoren huippua. Vaikka pieniltä valituksilta ei tietenkään vältytty, saa kyllä olla ylpee kidoista. Eihän matka itessään mitään miljoonaa mailia tietenkään ollu, mutta ihan sopiva silti! Näkymät huipulta ei nyt ihan niin huikeet ollu mitä etukäteen kuvittelin, mutta kyllä se kiipeeminen oli kuitenkin sen arvosta. Paremmat näkymät oli matkalta hiking-paikalle ja ravintolalla, josta käytiin haukkaamassa dinner.

Tonne me kiivettiin

Tiistai oli tosi nätti ja lämmin päivä ja meillä oli oikein sopiva plan siihen. Lähettiin white water rafting, mikä ikinä se suomeks nyt onkaan. Mutta siis perusidea hyvin simppeli- hypätään kumiveneeseen mela kädessä ja lähetään seilaamaan jokea alas päin virran mukana. Homma on jaettu eri tasoihin ykkösestä kuuteen ja luonnollisesti 6 on se vaikein, mikä tarkottaa periaatteessa niagaran putouksia, eli onnen nojassa mennää mihinkä virta vie. Meidän reissu ei nyt tietenkään ihan noille hurjuusleveleille päässy kahen alle 8-vuotiaan lapsen kanssa, mikä tarkotti enemmänki leveleitä 1 ja 2. Sanotaanko näin että enemmän sai meloa jokea eteenpäin, kun virta ja raftit ei sen kummempia ollu. Mutta kaikki irti lämmöstä, auringosta ja huipuista maisemista vuorien keskellä, kyllä siellä kelpas seilata! Hommaan kuulu myös että päästiin hyppäämään veneestä uimaan kun virta ei ollu niin vahva, ei haitannu noissa maisemissa veteen pulahtaa. Harmi vaan ettei sen pahemmin tullu kuvia tuolta reissulta, sillä päätin että ehkä on parempi jättää uus puhelin turvaan maan kamaralle.. Joten tän kuvan varaan nyt jäätiin.

Keskiviikkona lasten leirin jälkeen todettiin sään olevan liian sateinen, joten päätettiin pyhittää iltapäivä-ilta indoor-juttuihin. Suunnaksi hd päätti Fun Depotin, joka on aivan nimensä mukainen. Siellä oli vaikka minkälaista aktiviteettia ja peliä, kuten laser tag, minigolf/-keilaus, rock climbing, go karts, laser juttu missä pitää pujotella lasersäteiden läpi... Vaikka mitä. 

Hirmu hyvää taco salaattia!!

Torstaipäivä oli kaikista päivistä mun lemppari ehkä, tapahtumaa sekin täynnä. Aamupäivästä kun lapset meni leireilemään, lähettiin me Biltmore houseen, joka on siis USAn suurin, yksityisesti omistettu talo (lue linna, joka nykyään toimii siis museona), joka on rakennettu 1888-1895.  Ihan pienenä faktana tähän väliin mittoja: floor space 16 623 m², ja koko estaten pinta-ala 28,12 km², joten ihan pikkukesämökistä ei siis tosiaan ollu kyse. Biltmoresta on sittemmin rakennettu ihan kylä, jossa kaikki talot pitää olla samaa tyyliä. Alueelle kun meni, tuntu että paikka oli pieni getaway jenkeistä tosi eurooppalaisine tyylineen. Nätti paikka hienoine näkymineen ja aika hieno talo, joka sisältä vaikutti kuitenkin vähän pienemmältä mitä ulkoapäin. Mutta no eipä kierros kuitenkaan ihan koko taloa kattanu. Lippuihin kuulu ilmanen whine tasting, joka päätettiin tottakai "hyödyntää". Ei me (hd) ajateltu että mähän en täällä ihmemaassa saa alkoholiin koskea edes whine tastingin muodossa, joten grape juicella sitten mentiin..

Perus takapiha

Pakollinen mäkkikuva- Mäkkärikään ei tuolla voinu näyttää ihan perinteiselle jenkkityylille

Epäonnistuneen (mun osalta) whine tastingin jälkeen suunnattiin takasin kotia kohti pakkaamaan piknik ja uimakamoja ja otettiin suunta kohti tosiaankin kaunista vuoriluontoa. Mentiin kattomaan Looking glass fallseja, joka on kaunis ja paljon hehkutusta lapsien osalta saanut vesiputous vuoristossa. Tosi ihana paikka ja sään ollessa täydellinen tottakai tosi täyteen tupattu, kuten seuraava stoppikin, sliding rock. Tää hauskuus oli lähellä vesiputousta ja nimensä mukaisesti kallioo, joka oli muotoutunu semmoseks, että siitä tuli ikäänkuin vesiliukumäki. Harmi ettei siitä tullu yhtään kuvaa otettua.

Dinneriä haettiin 12 bonesista, joka on kuulema tituleerattu jenkkien parhaaks ribs-paikaksi, eikä kyllä ollu valittamista. Ribsien jälkeen koin vielä yllärin ku nää oli hommannu mulle synttärikakkua. Vielä kun 20v kovaa vauhtia lähesty..

Perjantai menikin sitte ikäkriiseillessä kun vikaa päivää teininä vietettiin.. No ei vaiskaa, vaan enemmänkin pakkaillessa kamoja takasin kasaan ja ajaessa mukavat tunnit takasin DC:tä kohti.

Illalla päätettiin vielä viime viikon synttäritytön Tuulian kanssa lähtee hakemaan synttärijäätelöö ja kattomaan syndeleffaa, Magic Mike XXL (mikäs muukaan?), eikä kyllä haitannu ottaa viikon mittasen hostien kanssa vietetyn laatuajan (vaikka mukavaa olikin) jälkeen ottaa vähän irtiottoo kaikesta. 

Kaikenkaikkiaan tosi mukava reissu ja viikko, paljon uutta näettyä ja koettua. Asheville on kyllä luonnoltaan nättiä aluetta ja mukava hengähdyspaikka kaiken keskeltä. Nyt ollaan taas viikko oltu takasin kaupungin vilskeessä, mutta eipä tässäkään mitään valittamista oo!